Hakattu hasselpähkinä

Doris luultavasti sitoi valkoisen esiliinan nauhat vyötärölleen, kääri hihat kyynärpäihin asti ja ryhtyi varmoin kotitalousopettajan ottein pilkkomaan taateleita, rouhimaan pähkinöitä ja mittaamaan aineksia. Puukauhalla tai puuhaarukalla sekoitettu taikina jähmettyi kylmäkomerossa. 

Bibbin ja Armaksen aikoina, sata vuotta sitten, ei Doris pehmittänyt voita mikroaaltouunissa eikä sekoittanut taikinaa sähkövatkaimella. Kauppaketjut eivät tuolloin pakkauttaneet hasselpähkinärouhetta omilla tuotemerkeillä ja kierrätysmerkinnöillä varustettuihin muovipusseihin.

Doris rouhi keittiössään kahvikupillisen pähkinöitä murusiksi tottuneesti, todennäköisesti suurempia tunteilematta. Tämän päivän harrastelija-leipojalle hasselpähkinöiden rouhiminen veitsellä vaatii hieman viitseliäisyyttä, mutta on sen arvoista. Sopiva vanha kahvikuppi mitta-astiana auttaa pääsemään herkän ylelliseen pähkinän rouhimistunnelmaan. Pienet pähkinät ovat karata veitsen alta ja paloja sinkoilee lattialle. Veitsen tasainen rytmi leikkuulautaa vasten kuitenkin vapauttaa ajatukset, katse kiinnittyy muotoon ja väriin, ne täytyy yrittäää tavoittaa myös kameralla. Huomio suuntautuu rouhiutuvasta pähkinästä vapautuvaan hennon vahvaan tuoksuun. Kokiko Doriskin sen, hakatun (rouhitun) hasselpähkinän rosoisen kauneuden?

Doriksen perintöresepti

Taatelileivät olivat suuri menestys ja ne tulivat suvun joulupöytiin jäädäkseen. Silloin aikoinaan sukua ja ystäviä kokoontui yhteisen joulupöydän ääreen, joten Doris sai leipoa taatelileipiään urakalla. Reseptillä leipoo noin 90 pikkuleipää, mutta mahtoiko yksi annos riittää vai leipoiko Doris jouluksi useamman annoksen? Hyvin todennäköisesti leipoi.

Tänä jouluna Bibbin ja Armaksen suvun jälkeläiset maistelevat hurmaavia taatelileipiä jo kuudennessa polvessa. Pandemian aikana ei kokoonnuta isoihin sukujouluihin, mutta taatelileipiä leivotaan ja tarjoillaan. Luultavasti tarina taatelileivistä kerrotaan taas ja se herättää eloon mielikuvia sadan vuoden takaisesta joulusta, jolloin Doriksen taatelileipiä tarjoiltiin kahvipöydässä ensimmäistä kertaa. 

Kiitos Tarjalle, joka antoi reseptin ja kertoi tarinan. Kiitos Helmille, joka antoi luvan tarinan kirjoittamiseen nimineen. Kiitos Dorikselle taatelileivistä ja perinteen aloittamisesta. Kiitos herkkusuille Bibbi-sedälle ja Armakselle, jotka noin sata vuotta sitten toivoivat jouluksi uutta herkkua kahvipöytään. 

Doris Amperlan taatelileipien resepti on blogin reseptivihkossa, linkki reseptiin kuvien jälkeen.

Kakkuraappa ja jauhoilla kyllästetty leivinliina

Mökkioloissa leipomiselle olennaista on toisaalta helppous ja toisaalta haasteet. Päiväkahville ja -teelle on kiva pyöräyttää jotain nopeaa käsillä olevista aineksista ja käytettävissä olevin välinein. Hauskuus ei kuitenkaan piile siinä että menee sieltä missä aita on matalin. Mielikuvitusta aktivoivat olosuhteet kaukana kaupasta ja rajoitetuin tarvikkein haastavat taikomaan herkkuja soveltaen reseptejä ja keinoja. Leipojahan pakkaa joka tapauksessa mökkireissulle muutaman välttämättömyystarvikkeen, joita ilman ei tule edes mökillä, tai autiolla saarella toimeen. Pursotuspussi ja Wiltonin M1-tylla, tuorejuusto ja kreemijauhe, kakkuraappa ja leivän kohotuskori nyt tulevat ensimmäisenä mieleen. Hapanjuurileipoja pakkaa mukaan myös juurensa ja jauhot, joilla juurta voi ruokkia. Ei ole yhtään hullua kuljettaa mökille myös vähintään muutamaa sorttia jauhoja, parhainta merisuolaa ja muutama jauhoilla kyllästetty leivinliina. 

Rusketusraitoja

Pitkästä automatkasta ja loppumatkan venekyydistä rennoin ottein ja pienin eväin selvinnyt hapanjuuri totutteli oloonsa kotijääkaappia pari astetta lämpimämmässä mökkijääkaapissa. Juuren pitäminen työn touhussa sujuvoitti kotiutumista. Pullataikinaa varten juuri aterioi kahteen kertaan peräkkäin suhteilla 1:1:1. Taiteltu pullataikina vietti suunnitelmien muuttuessa jääkaapissa noin 18 tuntia. Aurinkosähköllä toimivan jääkaapin lämpötila on alimmillaan +7 astetta. Tässä lämpötilassa pullataikina olikin kylmäkohotuksessa, eikä kylmälevossa. 

Vaikka auringon lämmittämä rantakallio houkutteli lekotteluun kimmeltävän veden ääreen, rusketusraidat näyttävät nykyään paremmilta grillissä paistetun pullan pohjassa kuin ihmisnahassa. Pallogrillissä paistettujen mehevien hapanjuuripullien rusketusraidat syntyivät kertakäyttöisen alumiinifolion avustuksella. Pallogrilli muuttui pulla-uuniksi seuraavalla virityksellä: pohjalla hiillos, grilliritilän päällä tiilenpalat, joiden päälle asetettiin kylmä pizzakivi. Pullat lepäsivät foliolla vahvistetulla leivinpaperilla, joka pullineen nostettiin kertakäyttöisen grillausalustan päälle ja sillä pizzakivelle. Pizzakiven lämmetessä pullien paistoaika lyheni ja rusketusraidat tummenivat. Mökkioloissa kaikki maistuu ehkä paremmalle, mutta grillipullat eritoten.

Menneiden ja tulevien kesien kakkuja

Mansikkakakkuhaamut parinkymmenen vuoden ajalta vaativat reseptin kirjoittamista ylös. Vaikea projekti, joka on nyt kestänyt kaksi kesää. Miten kirjoittaa ylös jotain sellaista, joka syntyy joka kesä uudelleen, samana, mutta silti aina erilaisena? Täytekakun, ja nyt voin sanoa myös leivän, leipomisessa ei ole kyse vain ainesosista ja mitoista. Niistä on hyvä lähteä liikkeelle, mutta pian huomaa, että tarvitaan myös jotain seitsemättä aistia, joku sanoisi kokemusta, mutta oikeasti se on jotain mikä on pään, sydämen ja käden välillä. Se on jokaisella leipojalla erilainen, yksilöllinen, eikä se ole pysyvää vaan alati muuttuvaa. Niin että kirjoita nyt siitä sitten resepti. 

Mökillä tuli ohitsepääsemätön tarve saada suklaakakkua. Tarvikeinvetaarion jälkeen kehkeytyi ajatus juurella leivotusta kirsikkasuklaakakusta. Leivinuunin jälkilämmöille paistumaan laitettu kakku kypsyi hitaassa kypsytyksessö niin pitkään, että pahemman puoleinen kärsimättömyyskohtaus oli iskeä päälle. Odottaminen kuitenkin palkittiin. Mökkioloissa alkunsa saanut ja kotona jatkokehitelty kakku sai nimekseen Kuusirannan kirsikkasuklaakakku. 

Mansikkakakun ja Kuusirannan kirsikkasuklaakakun reseptit reseptivihkossa, linkit resepteihin kuvien jälkeen.  

Ärsytyspisteet

Hapanjuurileivonta on monella tavalla ärsyttävää. Ehkä siinä piileekin osa sen merkillisestsä lumouksesta. Ensimmöisen kuukauden ärsytyspisteitä blogikeittiössä:

• Suunnittelu ja valmistautuminen: ennen kuin pääsee leipomaan, käytettävissä täytyy olla riittävä määrä ruokittua, aktiivista juurta. Hyvästi extempore- ja pikaleivonta
• .Vaikka kuinka hyvin olisi suunnitellut ja ajoittanut toimensa, juuren aikataulu voi olla aivan erilainen. Hyvästi muu elämä.
• Matematiikkaa. Koko ajan täytyy laskea jotain, prosentteja, grammoja, minuutteja. Kaikki yhtä ärsyttäviä. Taskulaskin ja kello kuuluvat työvälineisiin. Hyvästi tunneleipominen ja näppituntuma.
• Hapanjuurileivontaan liittyy paljon lainalaisuuksia, kemiaa ja insinöörin logiikkaa, joista ei aloittelija tiedä murto-osaakaan. Tämän kanssa on ärsyttävän vaikea elää.

Vinkit hapanjuurimatkalle

Kuukauden mittainen kokemus ja tajuntaa räjähdyttävän leipomismaailmankatsomuksen muuttuminen pätevöittää jo antamaan kymmenen vinkkiä hapanjuurileipomista harkitsevalle.

1. Unohda koko juttu. Älä edes kokeile.
2. Jos kaikesta huolimatta päätät astua tälle tielle, voit noudattaa seuraavia ohjeita tai etsiä paremmat.
3. Etsi itsellesi neuvonanataja, guru tai vertaistukija. Tähän tehtävään sopii hyvin pitkähermoinen ystävä tai esimerkiksi Facebook-ryhmä. 
4. Aloita heti. Tie on pitkä ja pääset nopeimmin perille askeltamalla reippaasti ja rohkeasti.
5. Opiskele aluksi asiaa vain sen verran, että saat ensimmäisen leivän uuniin saakka ja sieltä ulos. Mitä vähemmän tiedät alussa, sitä pienempi on kynnys aloittaa.
6. Mitä enemmän leivot, sen paremmin opit tuntemaan juuresi ja sen metkut.
7. Jaa kokemuksesi neuvonantajasi tai vertaistukijasi kanssa, kysy neuvoja (muista kiittää ja tiedä milloin liika on liikaa). Opi omista ja muiden kokemuksista.
8. Noudata reseptejä tai lähde omalle polullesi leipurin prosenttien ja muutaman suhdeluvun avulla (eli opi rakastamaan matematiikkaa). Mututuntuma ja soveltaminen ovat sittenkin mahdollisia!
9. Nauti leipomisesta. Anna anteeksi juurellesi ja itsellesi. Taikina antaa sinulle anteeksi pienet unohdukset, pienet kömmähdykset, pienet lasku- ja mittavirheet, tuloksena on kuitenkin usemmiten syötävä leipä.
10. Tältä tieltä kokonaan poistuminen on periaatteessa mahdollista, mutta mutkan takana odottaa aina vielä maukkaampi, vieläkin kauniimpi ja rapeakuorisempi leipä. Juuresi tulee kutsumaan sinua myös pullan leivontaan, pannukakun ja mutakakun paistoon sekä pizzan valmistukseen. Jos annat sille pikkusormen se vie lopulta koko käden. 

Post scriptum:

Blogin ensimmäinen resepti hapanjuurileivontaan löytyy reseptivihkosta, linkki juurevan (vaalean) mutakakun (ensimmäinen kuva alla) reseptiin kuvien jälkeen. Lisää reseptejä ja vinkkejä hapanjuurileivontaan löytyy esimerkiksi hapanjuurileipurit-Facebookryhmästä ja erilaisilta sivustoilta ja blogeista.

Hyvä syy leipoa-blogi ei ole muuttumassa hapanjuurileivontaan keskittyväksi blogiksi (kuuluisat viimeiset sanat?). Blogikeittiössä on vain maailmankirjat hetken aikaa sekaisin. Paluuta täysin entiseen ei ehkä ole, eikä siihen ole tarvettakaan. Kuten blogin avajaiskirjoituksessa aikanaan, tähän löytöretkeen sopii Buzz Lightyearin (elokuvasta Toy Story) sanat “kohti ääretöntä ja sen yli”. Vain mielikuvitus ja taikinakulhon reunat olkoot edelleenkin rajoina.

Leivontavuorokausi

Entisten teinityttöjen leivontavuorokausi kymenlaaksolaisessa keittiössä oli täynnä intensiivistä keskittymistä, ajatusten harhailua, puhetta, muinaisjauhojen ilmassa leijuvaa luomupölyä, muistoja, oivalluksia, hapanjuuresta leivottua leipää, pizzaa ja viinereitä. Kun perinteikkään myllärisuvun tytär, kuudennen polven myllärin sisar, puhui jauhoista ja leipomisesta, bulkkijauhoja käyttävä leivontablogin tarinankertoja huomasi tietämyksensä ja osaamisensa varsin puutteellisiksi ja pintapuolisiksi. 

Vuorokaudessa ehtii saada hieman käsituntumaa leipätaikinan kääntämiseen ja taitteluun, ”kissan roikottamiseen”, leivän muotoiluun ja viiltelyyn. Hapanjuurileivonta on kuitenkin ihan oma taiteenlajinsa, monivaiheinen prosessi, jossa asiat tapahtuvat tietyssä järjestyksessä ja suunnitelmallisesti. Aloittelijana turhan hötkyilyn ja soveltamisen voi unohtaa, ennen kuin taito on hyppysissä. Tässäpä haastetta kerrakseen.

Laulava leipä

Pääsimme suoraan asiaan, eli leipätaikinan valmistamiseen, kun hapanjuuri odotti valmiiksi heräteltynä lämpimässä. Valmistimme kolme erilaista leipätaikinaa, kolmea eri makuista leipää. Yhteen taikinaan tuli porkkanasosetta, toiseen speltti- ja ruisjauhoja ja kolmanteen (paahtoleipään) cashew-pähkinöitä, oliiviöljyä ja aprikoosia. 

Leivän valmistuksessa tärkeitä eivät ole pelkästään aktiiviset vaiheet, jolloin leipojan käden ovat kiinni taikinassa. Aktiivisissa vaiheissa haetaan taikinaan sitkoa venyttämällä ja taittamalla, pintajännitystä ja leivän muotoa pyöräyttämällä ja vetämällä. Oleellisia ovat myös lepoajat, taikinan rentoutuminen ja kohoaminen kunkin vaiheen mukaisesti. 

Muotoillut leivät nostettiin jouhotetuilla liinoilla vuorattuihin kohotuskoreihin ja laitettiin yön ajaksi jääkaappiin kohoamaan. Aamulla leivät kumottiin koreistaan ja koristeltiin partaterällä viiltäen. Viillon syvyys, muodot ja suunnat ratkaisevat koristelun onnistumisen. Kuvien leipien koristelu onkin kokonaan hapanjuurioppaani ja -guruni käsialaa, kauniita ja laulavia. Leivän laulaminen paiston jälkeen kertoo kuoren halkeilemisesta. Rapeakuorinen vastapaistettu leipää laulaa leipojalleen omia laulujaan.

Suussa sulava viineri

Viineritaikinan teimme juureen edellisenä iltana ja paistoimme seuraavana aamuna suussa sulaviksi viinereiksi. Jos kaupan valmisvoitaikinasta valmistetut pikaviinerit ovat ihan hyviä ja  itsetehdystä rahkavoitaikinasta valmistetut ihania, niin hapanjuureen tehdystä voitaikinasta valmistetut viinerit ovat taivaallisia. Osa taiasta on tietenkin taikinan oikeanlaisesta käsittelyssä, jota voi soveltaa myös tavalliseen itse tehtyyn voitaikinaan. Voin ei tarvitse jakautua täysin tasaisesti, pienet voisattumat lisäävät lehtevyyttä. Kaulinnassa ei rikota kerroksia, kevyempi ote kaulimesta pitää taikinakerrokset ehjinä. Taikinaneliön voitelu munalla kiinnittää sokerin pintaan, sivujen jättäminen voitelematta ei sulje kerroksia vaan jättää tilaa kohota. Täytteeksi sopivat hillot ja hedelmät, esimerkiksi omenahillo ja persikka. 

Hapanjuuripizzaa

Hapanjuuripizzan valmistusprosessi on monen päivän mittainen, joten jääkaapissa odotti valmis pizzataikina. Tehtävänämme oli muotoilla taikinasta pizzapohja venyttämällä ja vähän myös roikottamalla. Kumpikaan ei rohjennut heitellä taikinaa aidon pizzanpaistajan tyyliin. Varovainen pyöräytys käsissä sai ajaa sen asian. Täytteet päälle ja uuniin. Tavallisessa sähköuunissa paistettu pizza ei ole ehkä koskaan maistunut niin hyvältä eikä pohja ollut ikinä niin oikeanlainen.

Etäohjauksella

Jos jotain haluaa oppia, on kokeiltava itse. Niinpä oli uskallettava herättää kallisarvoinen, kotiin viemisiksi saatu juuri. Suunnitelmana oli aloittaa leipomalla jotakin helppoa. Pizza tuntui siihen tarkoitukseen juuri sopivalta. Alkuun pääsemikseksi oli kirjallisista ohjeista huolimatta kuitenkin avattava viestiyhteys Kymenlaaksoon. Juuren herättäminen ja taikinan valmistaminen vaativat kilometrin mittaisen viestiketjun. Lopulta pizzataikina kuitenkin torstai-iltana lepäsi jääkaapissa, juuresta oli tehty varmuuskopio kuivattamalla ja emojuuri oli odottamassa uusia leivontaprojekteja.

Pizzataikina oli valmista leivottavaksi lauantaina. Rohkeammat pyöräytykset ja tottuneemmat venytykset kuin viikkoa aiemmin. Kädet muistivat taikinan painon ja käyttäytymisen. Ehkä tämän kokemuksen myötä rohkeus riittäisi myös hapanjuurileivän leipomiseen, ehkä kädet kohta kirjoittavat uuden laulun sanoja ja säveltä leivälle laulettavaksi.

Suuri kiitos hapanjuurigurulleni ja ystävälleni. 

Lisää tietoa hapanjuurileivonnasta esimerkiksi Hapanjuurileipurit-Facebookryhmässä. 

Pizzataikinan resepti Maija Salo/Leipomo Gryn.

Viinereiden resepti http://juurileipa.blogspot.com/2018/12/rouhea-voitaikina-juurella-sourdough.html

Katala ja kiehtova

Kahvipöytään nostettu kääretorttu voi olla liian kuiva, liian kostea, turhan mauton, pinnaltaan halkeillut tai muuten vain uuvahtanut ja mielikuvitukseton. Se voi olla myös täydellisen raikas ja makea, suussasulava ja kaunis kuin kevään ensimmäinen kukkanen auringon lämmittämässä kukkapenkissä. Niin tai näin, kääretorttu on erittäin monimuotoinen ja moneen makuun muunneltavissa oleva leivonnainen, jota kannattaa lähestyä rohkeasti. Ulkonäkö ei ole kaikki kaikessa, vaan maku lopulta ratkaisee. 

Kurimuksen kourissa

Kevään ylioppilaskirjoitukset alkavat 10.3.2020 äidinkielen kokeilla. Abiturienttien kurimus, vuosia vahvistunut ja kasvanut pyörrevirta vie aikuisuuden kynnyksellä olevia nuoria nyt vauhdilla kohti kevättä. Kurimus hellittää kirjoitusten ja pääsykokeiden jälkeen otteensa heittäen nuoret eri suuntiin elämässä. Jotkut lähtevät armeijaan, toiset opiskelemaan kuka minnekin, joku ottaa vauhtia aikuisuuteen välivuotta pitämällä, töitä tehden tai maailmalla seikkaillen. Yhtä kaikki, minne kukin lopulta päätyykin, nyt kurimuksen tiukassa otteessa kaikenlainen tsemppaus voi tulla hyvään tarpeeseen. Kirjoituksiin pakataan mukaan eväitä, sellaista millä jaksaa ja mistä saa ehkä myös vähän lisätsemppiä ja mielihyvää kesken koitoksen. Tsemppikahvit ja leivonnaiset kokeisiin valmistautumisen loppumetreillä voivat olla myös paikallaan.

Tutkimussuunnitelma

Blogikeittiöön saatiin Facebook-sivun kautta hyviä syitä leipomiseen. Ajankohtainen abien tsemppaus ja samaan saumaan osunut naistenpäivä innoittivat tällä kertaa leipomaan ja toteuttamaan pidempään muhineen kääretorttututkielman.

Tutkielman alkuperäinen asetelma oli testata eri paksuisia kääretorttupohjia. Erittäin ohuen pohjan ja erittäin paksun pohjan lisäksi oli tarkoitus käyttää myös eri tyyppisiä täytteitä. Myöhemmin tutkimussuunnitelmaan lisättiin suklaakkakkupohjan testaminen kääretorttuna. Olisiko suklaakakkupohjasta kääretortuksi?

Tulokset, johtopäätökset  ja pohdinta

Testin tuloksena syntyi kolmen kääretortun ja yhden kulhokakun lisäksi oheinen taulukko, jonka avulla on helppo säätää kääretorttutaikinan kokoa. Testin ohut kääretorttu tehtiin kolmen munan taikinalla ja paistettiin 32cm x 34cm pellillä. Jumbokääretorttu tehtiin kuuden munan taikinalla samalla pellillä. Normaali kääretorttu samalle pellille syntyy neljän munan taikinalla. Täysimittaisella 60 cm uunin pellillä paistaessa neljällä munalla tulee ohut kääretorttupohja, viidellä munalla normaali ja seitsemällä munalla jumbo. Kahdeksan munan jumbo olisi jo mahtavan muhkea kääretorttupohja.

• 1 muna/ 0,25 dl sokeria/ 0,125 dl perunajauhoja/ 0,25 dl vehnäjauhoja/ 0,25 tl leivinjauhetta

• 2 munaa/ 0,5 dl sokeria/ 0,25 dl perunajauhoja/ 0,5 dl vehnäjauhoja/ 0,5 tl leivinjauhetta

• 3 munaa/ 0,75 dl sokeria/ 0,375 dl perunajauhoja/ 0,75 dl vehnäjauhoja/ 0,75 tl leivinjauhetta

• 4 munaa/ 1 dl sokeria/ 0,5 dl perunajauhoja/ 1 dl vehnäjauhoja/ 1 tl leivinjauhetta

• 5 munaa/ 1,25 dl sokeria/ 0,625 dl perunajauhoja/ 1,25 dl vehnäjauhoja/ 1,25 tl leivinjauhetta

• 6 munaa/ 1,5 dl sokeria/ 0,75 dl perunajauhoja/ 1,5 dl vehnäjauhoja/ 1,5 tl leivinjauhetta

• 7 munaa/ 1,75 dl sokeria/ 0,875 dl perunajauhoja/ 1,75 dl vehnäjauhoja/ 1,75 tl leivinjauhetta

Ohut ja normaalipaksuinen torttu kääriytyvät helposti ja halkeilematta rullalle. Paksu kääretorttupohja on haastavampi kääriä ilman että se halkeilee. Paksu, runsas ja pursuileva täyte lisäävät kääretortun käärimiseen haastetta.

Suklaakakkupohjakokeilu meni mönkään. Pohja halkesi kahtia jo kumoamisvaiheessa. Pohja ei myöskään taipunut rullalle, vaan halkeili ja hajosi. Dumlekastikkeella ja dumlemoussella täytetty kääretorttupohja lusikoitiin lopulta elmukelmulla vuorattuun lasikulhoon. Dumle-överi-täytekakun täytteet sopivat kyllä hyvin kääretortun täytteiksi, mutta kakkutaikina ei sovellu kääretortuksi. Jatkotutkimuksissa täytynee etsiä hyvää torttupohjaa suklaakääretortulle. Lisätutkimusta ja testaamista tarvitaan myös sokerin tarttumisesta kauniisti kääretortun pintaan. Seuraavalla kerralla kellotetaan sopiva hetki tortun kippaamiseen sokeroidun leivinpaperin päälle. Mututuntumalla se näyttäisi oleva keskimittainen ajatus ja muutama huokaus sen jälkeen kun torttu on otettu ulos uunista.

Tsempit abeille

Jumbokääretorttu, joka oli täytetty mustikkacurdilla ja mansikka-kerma-sitruunarahka-valkosuklaa-täytteellä, katkaistiin puoliksi saaden kaksi noin 15 cm mittaista kääretorttua. Naistenpäivän kunniaksi molemmat kuorrutettiin vaaleapunaisin pursotuksin. Vaaleanpunainen vaahto tehtiin kauravispistä ja maustettiin mansikkahillolla ja vaniljasokerilla. Näistä yhden tortun sai naapurin abiturientti ja toisen kääretortun nouti  äiti, jonka abiturientille kääretorttua viedään sairaalaan.

Kulhokakuksi lopulta päätynyt suklaakääretorttu sai päälleen dumlekreemin ja dumlevaluman. Kakku vietiin sukulaisabiturientille. Aluksi hyvin jähmettynyt valuma aiheutti pienen yllätyksen lähtiessään jääkaapissa ollessaan uudestaan valumaan kakun kylkiä pitkin. Tämä fysiikan tai kemian dilemma ei aiheuttanut sen suurempaa pohdintaa, teen ääressä keskityttiin vain kakun lusikoimiseen ääntä kohden.

Ohut kääretorttu mustikkakurdilla, sitruunarahkalla ja vadelmahillolla täytettynä jäi kotijoukon syötäväksi.

Tsempit abeille pyörrevirran keskelle, kurimus päättyy aikanaan.

Kaikkiruokaisesta uteliaisuudesta

Blogikeittiössä ei ole tehty eettistä valintaa ja ryhdytty vegaaniksi. Kaikkiruokainen uteliaisuus ja haaste ovat innoittaneet kuitenkin aloittamaan tutkimusmatkan, joka rikastuttaa keittiön valikoimaa ja tuo lisää vaihtoehtoja leivontaan. 

Työpaikan kahvihuoneessa esitetty toive ja haaste vegaanisesta suolaisesta piirakasta käynnisti keittiössä tutustumisen vegaanisiin ”juustoraasteisiin” ja erilaisiin tapoihin korvata kananmuna. Vegaaniseen leivontaan keskittyvistä blogeista ja vegaaniliiton sivuilta löytyy hyvin tietoa vegaanisista tuotteista ja vinkkejä leivontaan.

Luontaistuotehyllyistäkin löydettävä ravintohiivahiutale osoitti käytettävyytensä makunsa ja nestettä sitovan ominaisuutensa ansiosta. Kauravispistä, vegaanisesta kasvirasvaraasteesta, ravintohiivahiutaleista ja perunajauhoista syntyi sopiva seos suolaisen pinaatti-tomaattipiirakan päälle. 

Pullaepävarmuus

Blogikeittiön vegaaninen leivonta alkoi kuitenkin muffinssista, vegaanisesta Banana Layupista, eli yhdestä PuHu-muffinssin eli puffinssin makuvaihtoehdoista. Toinen yritys oli vegaaninen gluteeniton runebergintorttu. Resepti jäi odottamaan jatkokehittelyä varustettuna merkinnöillä ”liian rasvainen” ja ”gluteenittomien pipareiden maku paha ja maistuu liikaa”. Saattaa olla että reseptistä tulee pelkästään vegaaninen, ellei paremman makuisia gluteenittomia pipareita löydy.

Pulla on helppo leipoa vegaanisena, koska maito ja muna eivät siinä ole välttämättömiä. Peltipulla taas sopii pullaepävarmuuden omaavalle leipojalle (kuten blogin tarinan kertojalle). Syntyi vegaaninen pinkki peltipullana paistettava laskiaispulla, joka sopii värinsä puolesta myös vaikka ystävänpäiväleivonnaiseksi. 

Tutkimusmatka vegaaniseen leivontaan jatkuu blogikeittiössä muun leivonnan lomassa. Kaurakerma ja ravintohiivahiutaleet asettuivat taloksi jäädäkseen.

Kuvien jälkeen olevista painikkeista reseptivihkon resepteihin.

Talkootyötä

Turnaus ei olisi kuitenkaan mitään ilman juniorikoripalloilijoita, joukkueita, jotka tänäkin vuonna osallistuvat turnaukseen. Osallistujien määrä, yli 290 joukkuetta ja noin 3000 juniorikoripalloilijaa, kertoo sen, että tapahtuma on aiempina vuosina ollut onnistunut. Onnistunut tapahtuma ei synny itsestään, tänäkin vuonna tarvitaan lukematon määrä talkootyötunteja, omistautumista ja yhdessä tekemistä.

3000 juniorikoripalloilijaa tuo mukanaan tapahtumaan tukijoukkonsa. Äidit, isät, sisarukset ja isovanhemmat täyttävät turnausviikonlopun aikana pelikenttien seinänvierustat ja katsomot. Viikonlopun mittaisessa tapahtumassa turnauskestävyys voi yhdellä jos toisellakin olla koetuksella. Onneksi on buffa, josta saa  kahvia ja syötävää.

Pellillinen mokkapaloja

Helppous ja nopeus ovat valtteja buffaleivonnassa. Pellillinen ehdotonta buffapöytien suosikkia mokkapaloja on helppo tehdä ja kuljettaa. Jos perinteiset mokkapalat sattuisivat kyllästyttämään, ne taipuvat myös muffinsseiksi, kakuksi tai kerrosmokkapaloiksi. Erilaiset versiot kuorrutuksesta ja koristelusta lisäävät mokkapalojen muuntelumahdollisuuksia. Tämän blogin reseptivihkosta löytyy ohjeet mokkapalamuffinsseihin ja kerrosmokkapaloihin. 

Erilaisia muita makeita ja suolaisia piirakoita voi myös leipoa pellillisiksi. Blogin resepteistä kerrosmokkapalojen lisäksi pellille leivotaan esimerkiksi pehmeä omenapiirakka sekä paras ja nopsa mustikkapiirakka. Suolaisista piirakoista esimerkiksi reseptikokonaisuus Buffetti ála MuKin äidit sisältää kinkkupiirakan ja välimeren piirakan ohjeet, joista voi valmistaa joko pellillisen tai kaksi pienempää piirakkaa. 

Puffinssit

Muffinssit – tai PuHu Junioreiden nimikkoleivonnaiset eli puffinssit, ovat käteviä buffapöydässä, niitä on helppo syödä myös ilman lautasta. Loppusyksystä lanseerattu puffinssi sai kolme makuvaihtoehtoa, Banana Layup, Träppi eli appelsiiiniansa ja Irtopallo. Blogikeittiössä otettiin vastaan haaste valmistaa myös vähemmän makea, terveellisempi puffinssi. Tämä puffinssi sai nimekseen Valmentajan valinta. Valmentajan valinta on välipalamuffinssi, joka sisältää gluteenitonta tuorepuuroa. Lisättyä sokeria on vain  2 tl vaniljasokeria koko taikinassa, yhtä muffinssia kohti se tekee noin 1/7 tl vaniljasokeria. Tämän puffinssin makeus tuleekin banaanista ja hedelmäsoseesta. Proteiinin lähteenä on maito, jogurtti ja kanamuna. Puffinssin koristelu tuotti hieman päänvaivaa. Lopulta kokeilujen jälkeen syntyi pursotettava banaanikreemi, jossa  ei ole lainkaan lisättyä sokeria. Lahjomaton makutuomari (koripallojuniori) hyväksyi välipalamuffinssin ja sen kuorrutteen.

Turnausbuffan valikoimaa miettiessä herää ehkä ajatus myös muiden ruokavalioiden huomioimisesta. Puffinssista kuin puffinssista tulee gluteeniton ja laktoositon käyttämällä gluteenittomia ja laktoosittomia tuotteita. Vegaaninen puffinssi vaatii hieman reseptin muokkausta. Periaatteessa mikä tahansa puffinsseista on mahdollista valmistaa vegaanisena tuotteita vaihtamalla, maitotuotteet vastaaviin vegaanisiin, rasva rypsiöljyyn ja kananmunan korvaaminen tai jättäminen pois. Etenkin Banana Layup soveltuu helposti vegaaniseen leivontaan. Vegaanisessa leivonnassa kun kananmuna voidaan korvata juuri banaanilla. Kuorrutetta tehdessä on syytä muistaa että vaniljakreemijauhe sisältää maitoproteiinia, se ei siis sovi vegaaniseen tai maidottomaan leivontaan. Alkuperäisen Banana Layupin kuorrute sisältää mansikkatomusokeria, jonka punainen väri tulee karmiinista, joka on eläinperäistä. Mansikkatomusokerin voi korvata mansikka-aromilla ja vegaanisella tomuvärillä.

PuHun A-poikien buffa

PuHun A-poikien turnausbuffan suunnittelu aloitettiin joulukuun alkupuolella muistelemalla aiempia turnausbuffetteja, miettimällä tulevan buffan tarjontaa ja lähettämällä sponsoritukipyyntöjä. Buffassa tarjoillaankin Pauligin kahvia, Arlan kahvimaitoa ja muita maitotuotteita sekä Finn Springin juomia. Leivonnaiset leivotaan Helsingin Myllyn Myllärin-tuotesarjan jauhotuotteilla.

A-poikien buffasta Ricoh-turnauksessa tulee löytymään syötävää laktoosittomille, gluteenittomille, maidottomille, vegaaneille ja lisättyä sokeria välttäville. Blogikeittiössä leivotaan A-poikien buffaan ainakin pehmeää omenapiirakkaa laktoosittomana, puffinsseista Valmentajan valinta gluteenittomana ja laktoosittomana, vegaaninen ja gluteeniton Banana Layup ja Irtopallo gluteenittomana ja laktoosittomana.

Ennen kuin turnauksen ensimmäinen aloituspallo nousee ilmaan tai kahvikupillinen on myyty, on vielä jaettava tehtävät ja työvuorot, askarreltava PuHu-coctailtikkuja, suunniteltava järjestettävä buffan jätteiden lajittelu ja keräys, leivottava jauhot pöllyten, haettava ja roudattava tarvikkeita, puhdistettava termarit ja kahvinkeittimet. Jokaiselle halukkaalle löytyy tehtävää ja jokainen työpanos on merkittävä. 

A-poikien joukkueen buffalle perustettiin oma Instagram-tili (@puhunapoikienbuffa), jota seuraamalla voi pysytellä ajan tasalla  joukkueen kotipelien ja Ricoh-turnauksen buffatarjonnasta ja tunnelmista.

Tekstissä mainittuihin resepteihin kuvien jälkeisillä painikkeilla.

Alla olevissa kuvissa: mokkapalamuffinssit, kerrosmokkapalat, pehmeä omenapiirakka, paras ja nopsa mustikkapiirakka, välimeren piirakka, valmentajan valinta ja vegaaninen Banana Layup.

Oppirahoja

Työpaikka on ehtymätön tarinoiden lähde, reseptien jakopaikka ja testileivonnaisten hävityspaikka. Muutama viikko sitten matkalla töihin valui epäonnisen juustokakun kuorrute, kiille, pitkin kakun reunoja ja näytti siltä että se päätyy lopulta kakkukuvun reunan välistä syliin. Tilanteeseen oli johtanut keittiökemian tahallinen sivuuttaminen ja jääräpäinen ajatus asian tekemisestä toisin. Heilahtanut kuorrute vielä hihitytti, mutta kakun päältä lähes kokonaan sulanut kiille ei. Teki mieli jättää nostamatta kakku pöytään. 

Yhden mielestä kakun pinta oli kuin marmoroitu, kiitos kaunis tästä ajatuksesta. Toinen kysyi olenko soittanut jotain instrumenttia ja kertoi tarinan. Joku oli neuvonut jotakuta muuta, että jos esiintyessä soittaa jonkun kohdan väärin, täytyy vain jatkaa ja soittaa sama kohta joka kerta niin, jolloin muut alkavat ajatella että se tapahtuu tarkoituksella ja onkin itse asiassa hieno ja rohkea veto.

Hyvästä tarinasta huolimatta kantti ei sitten kuitenkaan kestänyt väittää että kiilteen on tarkoitus jähmettuä kakun viereen. Epäonnistumiset synnyttävät joskus jotain uutta, joskus on vain hyväksyttävä tehdyt virheet ja maksettava oppirahat. Karpalokinuskijuustokakun kiilteeksi tuli lopulta siksi liivatteella hyydytetty kinuski. Virheistä ja kantapään kautta oppii. Oppirahoja on tänä syksynä maksettu ja opiksi otettu. Viisaampana ensi vuoteen.

Syksyn valopilkuksi nousi yksi resepti, Kuusirannan piparpalat. Resepti päihitti klikkausten määrässä yhdessä illassa kaikki muut blogin julkaisut. Sitä on katsottu jo enemmän kuin kaikkia muita julkaisuja yhteensä. Tämän reseptin vastaanotto ällistyttää ja ilahduttaa.

Piparpaloja mutustellen Kuusirannan blogikeittiöstä toivotetaan nyt rauhaisaa ja maistuvaa joulunaikaa kaikkiin keittiöihin, kotien sydämiin.

Voipaperia ja foliota

Vesan äiti leipoo taatelikakut Kotilieden reseptillä. Reseptin rivien välit eivät paljasta salaisia ainesosia tai taikakonsteja. Kirjaimet ja sanat eivät näytä sisältävän muita merkityksiä kuin miltä ne tietokoneen ruudulla näyttävät. Se mitä reseptissä ei lue paljastaa kuitenkin luultavasti osan taatelikakun taiasta. Työpaikalle tuotu Vesan äidin taatelikakku on aina kääritty voipaperiin ja folioon. Kotielieden reseptissä ei anneta ohjeita kakun käsittelyyn paiston jälkeen. Tässä piilee kuitenkin yksi onnistumisen kulmakivistä. Unohdetaan kakun jäähdyttely leivinliinan alla. Kakku pakettiin heti paiston jälkeen, jotta kaikki kosteus pysyy kakussa.

Paistoaika ja lämpötila

Blogikeittiön sekalainen valikoima eri kokoisia, -muotoisia ja eri materiaaleista valmistettuja kakkuvuokia hankaloittaa yhden oikean paistoajan tai -lämpötilan löytymista. Kotilieden resepti ohjaa jakamaan taikinamäärän kolmeen saman kokoiseen vuokaan, jotka mahtuvat samaan aikaan uuniin paistumaan 60 minuutin ajan, ensin 175 asteessa ja loppuvaiheessa 160 asteessa. Vuokavalikoiman tuottama ongelma on ettei vuoat mahdu samalle paistotasolle. Ongelmaa voisi lähestyä laittamalla kiertoilmatoiminnon päölle ja paistamalla kakut kahdessa tasossa. Mutta mikä silloin olisi paistoaika ja -lämpötila? Vastaus uunin mallista ja toiminnoista riippumatta lienee kuitenkin kakkuvuokakohtainen. On otettava käyttöön näppituntuma, tai pikemminkin tikkutuntuma. Julistetaan kakku kypsäksi kun tikkuun ei tartu taikinaa. Taatelikakku saa olla mieluummin löhempänä juuri ja juuri kypsää kuin paistunut liian kuivaksi.

Gluteenitonta

Syksyn ensimmäistä taatelikakun paistoyritystä sotki ajatus kahden kärpäsen lätkäisemisesta samalla iskulla. Tuli tarve leipoa jotain gluteenitonta. Kotilieden reseptissä jauhojen määrä on ilmaistu grammoina ja desilitroina. Sattuman satoa gluteenittomat jauhot tuli punnittua. Jälkikäteen ajatellen tämä oli ehkä oikea ratkaisu. Yksi desilitra blogikeittiössä köytettyö gluteenitonta jauhoseosta painaa 50g  ja venhäjauhot 70g. Harrastelijan logiikalla ajatellen grammat ratkaisevat samaan lopputulokseen pääsemisessä. Gluteeniton ja laktoositon kakku kääräistiin voipaperiin ja folioon, paketoitiin ja annettiin seuraavana päivänä lahjaksi. (Tästä tulossa tarinaa erikseen.) Puolikkaasta annoksesta riitti taikinaa lahjakakun lisäksi kahteen minikakkuun, jotka jäivät blogikeittiöön laadun tarkkailua (maistelua) varten. Kakun koostumus ja maku olivat jo lähellä tavoiteltua.

Naapurin soodat 

Toisella yrityksellä taikinaan tarvittiin lainaksi naapurin soodat. Kiertoilmauuni päälle ja eri kokoisten ja muotoisten kakkujen paisto kahdessa kerroksessa. Tikkutuntumalla kokeiltu paistoaika oli nyt noin 35-40 minuuttia, lämpötila 155 astetta. Sama jälkikäsittely, voipaperiin ja folioon kääriminen heti kakun kumoamisen jälkeen. Yksi minikakku lähti naapuriin kiitokseksi soodan lainasta. Yksi kakku syötiin tunnin vetäytymisen jälkeen. Yksi vietiin töihin. Loput kakut maisteltiin miettien yhäkin piileskelevää salaista taikaa. Taikinan jauhot olivat osin sekoittuneet epätasaisesti ja pieni kohta kakuissa oli jäänyt aavistuksen raa’aksi. Tarkemmin ajateltuna jouhojen huonoa sekoittumista lukuunottamatta tämä oli nyt hyvin lähellä sitä mitä oli tarkoituskin. Seuraavaa kertaa varten jöi vielä Madeiran lorauttamiseen liittyvän ranneliikkeen kehittäminen. Voisiko taatelikakun taian salaisuus piillä siinä?

Linkki taatelikakun reseptiin kuvien alla, alkuperäiseen Kotilieden reseptiin tästä. Blogin reseptivihkossa viime vuodelta myös omenainen Rommitaatelikakku.