Hurahtamisvaroitus kaikui kuukausi sitten kuuroille korville. “Jos hurahdan, se ei ole pahaksi ollenkaan!”. Voi, miten huoleton vastaus.

Saunan lauteilla pöhisee taas topakka juuri kurotellen purkin kylkeen piirretyn viivan yli. Uunissa paistuu edellisenä päivänä venytelty, taiteltu, pyöräyttämällä ja vetämällä muotoiltu leipä. Kylmälevossa odottelee paistovuoroaan kolme leipää. Jääkaapissa on emojuuri, jämäjuurta ja onpa vielä emojuuren sisarjuuri ja sisarentytärkin (tästäkin varoitettiin, “älä tee liikaa juurta”). Jauhokaapin ylähyllyllä rasiassa lepää lahjaksi saadun juuren kuivattu varmuuskopio. Jos homma menee ihan metsään, aina voi palata juurille, kirjaimellisesti.

Ärsytyspisteet

Hapanjuurileivonta on monella tavalla ärsyttävää. Ehkä siinä piileekin osa sen merkillisestsä lumouksesta. Ensimmöisen kuukauden ärsytyspisteitä blogikeittiössä:

  • Suunnittelu ja valmistautuminen: ennen kuin pääsee leipomaan, käytettävissä täytyy olla riittävä määrä ruokittua, aktiivista juurta. Hyvästi extempore- ja pikaleivonta
  • .Vaikka kuinka hyvin olisi suunnitellut ja ajoittanut toimensa, juuren aikataulu voi olla aivan erilainen. Hyvästi muu elämä.
  • Matematiikkaa. Koko ajan täytyy laskea jotain, prosentteja, grammoja, minuutteja. Kaikki yhtä ärsyttäviä. Taskulaskin ja kello kuuluvat työvälineisiin. Hyvästi tunneleipominen ja näppituntuma.
  • Hapanjuurileivontaan liittyy paljon lainalaisuuksia, kemiaa ja insinöörin logiikkaa, joista ei aloittelija tiedä murto-osaakaan. Tämän kanssa on ärsyttävän vaikea elää.

Vinkit hapanjuurimatkalle

Kuukauden mittainen kokemus ja tajuntaa räjähdyttävän leipomismaailmankatsomuksen muuttuminen pätevöittää jo antamaan kymmenen vinkkiä hapanjuurileipomista harkitsevalle.

  1. Unohda koko juttu. Älä edes kokeile.
  2. Jos kaikesta huolimatta päätät astua tälle tielle, voit noudattaa seuraavia ohjeita tai etsiä paremmat.
  3. Etsi itsellesi neuvonanataja, guru tai vertaistukija. Tähän tehtävään sopii hyvin pitkähermoinen ystävä tai esimerkiksi Facebook-ryhmä. 
  4. Aloita heti. Tie on pitkä ja pääset nopeimmin perille askeltamalla reippaasti ja rohkeasti.
  5. Opiskele aluksi asiaa vain sen verran, että saat ensimmäisen leivän uuniin saakka ja sieltä ulos. Mitä vähemmän tiedät alussa, sitä pienempi on kynnys aloittaa.
  6. Mitä enemmän leivot, sen paremmin opit tuntemaan juuresi ja sen metkut.
  7. Jaa kokemuksesi neuvonantajasi tai vertaistukijasi kanssa, kysy neuvoja (muista kiittää ja tiedä milloin liika on liikaa). Opi omista ja muiden kokemuksista.
  8. Noudata reseptejä tai lähde omalle polullesi leipurin prosenttien ja muutaman suhdeluvun avulla (eli opi rakastamaan matematiikkaa). Mututuntuma ja soveltaminen ovat sittenkin mahdollisia!
  9. Nauti leipomisesta. Anna anteeksi juurellesi ja itsellesi. Taikina antaa sinulle anteeksi pienet unohdukset, pienet kömmähdykset, pienet lasku- ja mittavirheet, tuloksena on kuitenkin usemmiten syötävä leipä.
  10. Tältä tieltä kokonaan poistuminen on periaatteessa mahdollista, mutta mutkan takana odottaa aina vielä maukkaampi, vieläkin kauniimpi ja rapeakuorisempi leipä. Juuresi tulee kutsumaan sinua myös pullan leivontaan, pannukakun ja mutakakun paistoon sekä pizzan valmistukseen. Jos annat sille pikkusormen se vie lopulta koko käden. 

Post scriptum:

Blogin ensimmäinen resepti hapanjuurileivontaan löytyy reseptivihkosta, linkki juurevan (vaalean) mutakakun (ensimmäinen kuva alla) reseptiin kuvien jälkeen. Lisää reseptejä ja vinkkejä hapanjuurileivontaan löytyy esimerkiksi hapanjuurileipurit-Facebookryhmästä ja erilaisilta sivustoilta ja blogeista.

Hyvä syy leipoa-blogi ei ole muuttumassa hapanjuurileivontaan keskittyväksi blogiksi (kuuluisat viimeiset sanat?). Blogikeittiössä on vain maailmankirjat hetken aikaa sekaisin. Paluuta täysin entiseen ei ehkä ole, eikä siihen ole tarvettakaan. Kuten blogin avajaiskirjoituksessa aikanaan, tähän löytöretkeen sopii Buzz Lightyearin (elokuvasta Toy Story) sanat “kohti ääretöntä ja sen yli”. Vain mielikuvitus ja taikinakulhon reunat olkoot edelleenkin rajoina.

2 Kommentit

  1. Marita

    Kun kokemus karttuu, kelloon tuijottelu vähenee ja näppituntuma vahvistuu! 💪
    Onnea tielle, joka valitsi sinut…😁

    Vastaa
    • Marika

      Kiitos, onnelle olisi käyttöä.. Pitää ehkä hylätä se kelloon tuijottelu muutenkin, koska en koskaan muista mistä ajanlasku alkoi, varsinkin jos on samaan aikaan useampi kuin yksi projekti eri vaiheissa 😀

      Vastaa

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *