Noin sata vuotta sitten, Tarjan isoäidin isä Armas ja hänen veljensä, Bibbi-setä, toivoivat kahvipöytään vaihtelua, jotain uutta ja erilaista kuin mitä aina ennen oli ollut. Onneksi Bibbi-sedän keskimmäinen tytär oli kotitalousopettaja. Doris loihti miesten mieliksi jouluksi taatelileipiä, pyöreitä herkullisia pikkuleipiä, joita koristi hasselpähkinä. Suvussa säilyneen reseptin alkuperästä ei ole varmuutta, kenties se oli Doriksen oma tai ainakin soveltama.

Hakattu hasselpähkinä

Doris luultavasti sitoi valkoisen esiliinan nauhat vyötärölleen, kääri hihat kyynärpäihin asti ja ryhtyi varmoin kotitalousopettajan ottein pilkkomaan taateleita, rouhimaan pähkinöitä ja mittaamaan aineksia. Puukauhalla tai puuhaarukalla sekoitettu taikina jähmettyi kylmäkomerossa. 

Bibbin ja Armaksen aikoina, sata vuotta sitten, ei Doris pehmittänyt voita mikroaaltouunissa eikä sekoittanut taikinaa sähkövatkaimella. Kauppaketjut eivät tuolloin pakkauttaneet hasselpähkinärouhetta omilla tuotemerkeillä ja kierrätysmerkinnöillä varustettuihin muovipusseihin.

Doris rouhi keittiössään kahvikupillisen pähkinöitä murusiksi tottuneesti, todennäköisesti suurempia tunteilematta. Tämän päivän harrastelija-leipojalle hasselpähkinöiden rouhiminen veitsellä vaatii hieman viitseliäisyyttä, mutta on sen arvoista. Sopiva vanha kahvikuppi mitta-astiana auttaa pääsemään herkän ylelliseen pähkinän rouhimistunnelmaan. Pienet pähkinät ovat karata veitsen alta ja paloja sinkoilee lattialle. Veitsen tasainen rytmi leikkuulautaa vasten kuitenkin vapauttaa ajatukset, katse kiinnittyy muotoon ja väriin, ne täytyy yrittäää tavoittaa myös kameralla. Huomio suuntautuu rouhiutuvasta pähkinästä vapautuvaan hennon vahvaan tuoksuun. Kokiko Doriskin sen, hakatun (rouhitun) hasselpähkinän rosoisen kauneuden?

Doriksen perintöresepti

Taatelileivät olivat suuri menestys ja ne tulivat suvun joulupöytiin jäädäkseen. Silloin aikoinaan sukua ja ystäviä kokoontui yhteisen joulupöydän ääreen, joten Doris sai leipoa taatelileipiään urakalla. Reseptillä leipoo noin 90 pikkuleipää, mutta mahtoiko yksi annos riittää vai leipoiko Doris jouluksi useamman annoksen? Hyvin todennäköisesti leipoi.

Tänä jouluna Bibbin ja Armaksen suvun jälkeläiset maistelevat hurmaavia taatelileipiä jo kuudennessa polvessa. Pandemian aikana ei kokoonnuta isoihin sukujouluihin, mutta taatelileipiä leivotaan ja tarjoillaan. Luultavasti tarina taatelileivistä kerrotaan taas ja se herättää eloon mielikuvia sadan vuoden takaisesta joulusta, jolloin Doriksen taatelileipiä tarjoiltiin kahvipöydässä ensimmäistä kertaa. 

 

Kiitos Tarjalle, joka antoi reseptin ja kertoi tarinan. Kiitos Helmille, joka antoi luvan tarinan kirjoittamiseen nimineen. Kiitos Dorikselle taatelileivistä ja perinteen aloittamisesta. Kiitos herkkusuille Bibbi-sedälle ja Armakselle, jotka noin sata vuotta sitten toivoivat jouluksi uutta herkkua kahvipöytään. 

Doris Amperlan taatelileipien resepti on blogin reseptivihkossa, linkki reseptiin kuvien jälkeen.

 

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *