Aamu

Paras hetki päivässä on aamulla ennen muiden heräämistä. Kesäkerroin nostaa aamuhetkien arvoa viidenteen  potenssiin, ainakin. Koulujen päätöspäivänä oli kakku kuorrutettavana, mutta aamunvirkku ei tohtinut päräyttää vatkainta käyntiin kun muut vielä nukkuivat. Aikaa jäi aamuvalon tarkkailuun, askelten ja ajatusten harhailuun. 

Lempeä aamuvalo kutsui ulos yöpaita päällä ja kamera kädessä. Nurmikolla puiden luomia varjoja. Lehtien lomasta välkkyvät auringon säteet leikkimökin kuistilla ja autotallin nurkalla, kasvihuoneen pitsiverhot ja taivaita kohti kurkottavat kurkun taimet. Suuren, metsurin kaataman Kuusirannan kuusen rungosta säästetty kappale, kuin jättimäinen tarjotin tai paksu pöytälevy. Moottorinsahan jättämä jälki puun halkileikkauksessa on kuin kaunis enkelin siipi. Puun vuosirenkaat ja pinnan halkeamat, kuin puu hengittäisi vielä samaan rytmiin kuin ympäröivä luonto. Juuret on jyrsitty ja runko klapeiksi pilkottu, oksat haketettu ja kohta pihalle levitetty. Suuri kuusi elää vielä pieninä palasina kunnes haihtuu pihasaunan piipusta savuna ilmaan ja maatuu hakkeesta pihamaan mullaksi. 

Muistikuva keittiössä odottavasta kakun kuorruttamisesta palautti ajatukset käsillä olevaan aiheeseen ja juoksutti ripein askelin työn ääreen. Vatkaimen käynnistys herätti uinuvan talon.

Prosesseja

Ylioppilaan makutoiveena oli mustikka ja valkosuklaa. Koekakun kahdesta erilaisesta pohjasta blogikeittiön raati antoi äänensä tukevammalle pohjalle, ylioppilaan perheraati päätyi perinteisemmän kakkupohjan kannalle. Kaurakerman sijasta toiveena oli ehta kerma. 

Täytekakun leipominen muistuttaa hapanjuurileivän leivontaa, tavallaan (eikä ehkä kuitenkaan ollenkaan). Reseptit eivät loppujen lopuksi ole olennaisia, vaan tapa jolla kakku tai leipä valmistetaan. Kummankaan kanssa ei kannata hätäillä, leivonnan vaiheet on hyvä jakaa useammalle (vähintään kahdelle) päivälle. Blogikeittiössä kakkupohja paistetaan yhtenä iltana, täytetään toisena päivänä tai iltana ja kuorrutetaan sekä koristellaan kolmannen päivän aamuna. Hapanjuurileipäö varten ruokitaan juuri, valmistetaan taikina, kohotellaan ja taitellaan, muotoillaan ja paistetaan. Aikaa tähän voi mennä päivästä kolmeen tai pidempäänkin, riippuen prosessista. Täytekakku tarvitsee aikaa täytteen hyytymiseen, kosteuden tasaantumiseen ja kaikenkaikkiseen tekeytymiseen. Leipätaikina tarvitsee aikaa sitkon muodostumiseen, taikinan kohoamiseen ja maun kehittymiseen. 

Kyse on myös valinnoista. Täytekakkuun valitaan kakkupohja, muoto, kostutus, täyte, kuorrute ja koristeet. Hapanjuurileipään valitaan jauhot, neste, kosteusprosentti, mahdolliset mausteet ja leivontaprosessi. Kun yhdenlaisen prosessin osaa, sitä voi lähteä muuttamaan ja poikkeamaan tutulta polulta. 

Täytekakun kohdalla tutulta polulta poikettiin nyt pohjan osalta. Kakkuun tehtiin niin sanottu sienikakkupohja, johon munien ja sokerin vatkaamisen jälkeen lisätään kiehuvaa vettä. Ei mikään uusi keksintö, mutta blogikeittiössä aiemmin kokeilematon tapa valmistaa kakkupohja. Muutoin kakku toteutettiin tuttuja metodeita käyttäen. Mustikkacurd valmistettiin blogin ohjeella valmiiksi ennen kakkupohjan paistoa. Valkosuklaa-limemousse tehtiin juhannuksen juustokakun ohjetta hieman varioiden, tuorejuustona mascarpone ja liivatteita yksi vähemmän.

Kaurakerman helppous kakun kuorruttamisessa on omaa luokkaansa, vatkaus niin kauan että lohkeaa, pursotusjälki on kaunis ja valkoinen. Mutta nyt oli toiveena aito ja ehta, oikea lehmän kerma. Mututuntumalla ja testaten, niin kuin aina. Vispikermaa, tomusokeria, ripaus vaniljasokeria ja uskon vahvistamiseksi hippusen vaniljakreemijauhetta. Toinen hippunen limen kuoriraastetta mausteeksi. Mustikkakurdiraitaisten ruusukkeiden pursotus kakulle. Pursotusjälki ei ollut täydellinen, mutta kelvollinen. Kermavaahdon käyttäminen jääkaapissa ennen pursottamista olisi ollut järkevää. Kylmässä ollut ylijäänyt kermavaahto pursottui puoli vuorokautta myöhemmin siististi ilman minköänlaista rakeisuutta. Prosessin tarkistus voisi siis olla paikallaan kermavaahdon kohdalla.

 Haituvana

Tämä kevät ja ylioppilasjuhlat muistetaan. Käsidesi kahvipöydässä, puuttuvat halaukset, turvavälejä noudattavat kahden käden sormin laskettavat juhlavieraat. Mutta muistetaan myös lämmin tunnelma ja rentoutunut, kaunis, tulevaisuuteen katsova ylioppilas.

Ylioppilaslakki päähän painettuna on ihmistaimen aika kurkottaa kohti unelmia ja paistatella auringossa. Kun vuosirenkaita on alle 20 ja juuret ovat vahvat, voi lentää vaikka haituvana tuulen matkassa, laskeutua sinne, missä unelmat käyvät toteen. Tuore ylioppilas, paina varpaasi pehmeään nurmeen, tunne kesä ja hengitä.

Suklaata lääkekaapissa

Jokseenkin päivänselvää oli, että tähän täytekakkuun tulee maitosuklaata. Maitosuklaa on työyhteisön polttoaine, palkinto ja kiitos. Sitä haetaan kahvihuoneen pöydältä myös lääkkeeksi vösymykseen, vahvistukseksi uuvuttaviin ja kiperiin tilanteisiin sekä vastaukseksi vaikeisiin kysymyksiin. Hätätilan tullen suklaata haetaan henkilökunnan lääkekaapista, siitä parasetamoli-purkin ja laastarin vierestä. Kakun saaja juo aamuteensä suklaan kaavalla varustetusta mukista.

Kakkua varten syntyi oma kreemi, suklaamarenkikreemi. Pehmeä kreemi on helposti levittyvä ja sillä saa hyvän pursotusjäljen. Kreemi jähmettyy jääkaapissa, mutta ei niin kovaksi kuin monet muut kreemit. Maitosuklaata on myös kakun sisöllä yhden täytevälin maitosuklaamoussessa. Kakun voi tehdä myös pelkällä kuningatarmoussella, jota tässä kakussa on kahdessa kerroksessa.

Riskinottoja

Koekakut olivat pienempiä kooltaan eivätkä sisältäneet maitosuklaamoussea. Syntymäpäiväkakun valmistus sisälsi siis kaksi riskitekijää, kaksi mahdollisuutta epäonnistua. Epävarmuus suklaamoussen jämäkkyydestä sai lisäämään mousseen vaniljakreemijauhetta, luultavasti jämäkkyys olisi ollut riittävää ilmankin. Kakun isompi koko, eli kolme täyteväliä ja paksuhkot kakkupohjakerrokset osoittautuivat todelliseksi riskiksi. Alin täytekerros, kuningatarmousse, alkoi pullistella yllä olevien kerrosten painosta. Hieman mietitytti päästää kakku matkaan auton kyydissä. Mitä jos koko kakku ”rajöhtaisi” matkan aikana? Ei räjähtänyt, mutta matkan tärinöiden johdosta alimman moussekerroksen kohdalle tuli pari halkeamaa, jotka korjautuivat  kuitenkin lusikalla tasoittamalla.

Kultareunuksia

Blogikeittiön kakut valmistetaan näyttämään siltä miltä maistuvat. Kakun ulkonäkö antaa viitteitä siitä mitä kakku sisältää. Kakun päällä ei ole mansikoita, jos niitö ei ole täytteessäkään. Myös värit kertovat kakun sisällöstä ja mausta. Parasta on, jos kakku kertoo jotain myös henkilöstä tai tilaisuudesta, jota varten kakku on tehty. Tekeillä olleen syntymäpäiväkakun ruusun värin valintaan piti pyytää apua työkavereilta. Kukkakaupan ruusurivistön edessä asia oli kuitenkin selvä, koristeeksi kakkuun valikoitui se vitriinin kaunein ruusu. Vadelmat ja mustikat kakun päällä antavat vihjeen kakun täytteestä, maitosuklaarouhe ja -lastut kakun suklaisesta mausta. Vaaleanpunaiset sokerihelmet ja kultatomu toistavat ruusun sävyjä. Kultatomun sirottelu on kuin taikojen tekemistä. Ripaus sinne, toinen tänne, vadelman päälle, ruusun terälehdille, aavistus pursotuksen reunaan, kultareunus unelmille ja onnen pisaroille.

Metsän henki

Jos päivänsankari viihtyy parhaiten metsäpoluilla, kuusten katveessa ja purojen varsilla, on luontevaa viettää juhlia samoissa kehyksissä, tai ainakin lähellä. Juhlavieraiden mukavuutta ajatellen marraskuussa on hyvä kuitenkin olla katto pään päällä ja seinöt suojana sateelta, loskalta ja tuulelta. Ulkoilualueen takkatupa tarjosi näihin juhliin luonnonläheiset ja tunnelmalliset puitteet.

Metsäretken luonnollinen eväs on avotulella paistettu makkara. Takkatuvan avotakan loimuava tuli keräsi ympärilleen makkaranpaistajia ja vaahtokarkin paahtajia. Makkaran kaveriksi tarjolla oli salaatteja, savulohi- ja kana-barbecue kolmiosandwichejä. Metsän henkeä haettiin myös kakuilla. Täytekakut toteutettin puun kantoina, täytteenä karpalo- ja vaniljamousseja, mausteena kuusenkerkkäsiirappipisaroita, päällä kinuskikreemi ja suklaakaarna. Vaikka eteläsuomessa pakkasilla ei marraskuussa toistaiseksi ole käyty, kantokakut tehtiin pakkasen puremiksi. Kaarnaan syntyi kiteistä kuuraa sokerilla ja karpalot koristeltiin huurteisiksi tomusokerilla. Poutasäässä ja +6 asteen lämmössä lumihiutaleista on turha haaveilla, ne syntyivät kuitenkin kakun koristeiksi sokerimassasta muotilla. 

Puolukan punaiset posket

Poutainen mutta marraskuisen harmaa sää houkutti osan vieraista kiertämään ulkoilualueen reittejä, osa istahti mieluummin takkatulen ääreen ja tarjoilupöydän läheisyyteen. Yhtä kaikki, punan sai poskille kuitenkin. Täysi tupa lämpeni mukavasti tulesta ja ihmisten lämmöstä. Kantokakun lisäksi tarjolla oli valkosuklaapuolukka-juustokakkua. Tässä kakussa on kaksi yhdessä. Puolukkajuustokakku on kakun sydämenä valkosuklaajuustokakun sisällä. Valkosuklaatäytteen seassa on puolukoita kirpeinä sattumina. Kakun pohja on saanut tavallista tärkeämmän roolin. Kardemummainen keksimurupohja on makuyhdistelmän kolmas elementti, joka ei jää varjoon muilta mauilta.

Vuoden harmaimmaksi päiväksi tituleerattu päivä oli säältään nimensä veroinen. Marraskuun ankeus kuitenkin kaikkosi iloiseen puheen sorinaan ja takkatulen loimuun. Päivänsankarin ikäisen, nostalgisen Kimble-pelin, aiheuttamat äänet: nopansekoittimen kolina, huudahdukset ja nauru, jäävät äänimuistoiksi aivojen muistoalbumiin. 

Reseptivihkossa ohje kantokakun pakkasen pureman kaarnan valmistukseen ja valkosuklaapuolukkajuustokakun resepti (linkit kuvien alapuolella).