Lomallelähtökuoppa kasvaa usein ainakin metrin syvyiseksi, viimeiset päivät töissä  kuopan pohjalta katsellaan ylhäällä häämöttävän taivaan väriä. Onko luvassa aurinkoa ja hellivää hellettä, vai kärvistelläänkö sateessa ja kylmässä?

Blogikeittiö ei siirry lomalle, vaan tarinan-kertojan loma oikeista töistä alkaa n-y-t NYT. Lähtökuopassa leivottiin töihin juustokakkua ja kummipojalle täytekakkua.

Alkuja

Toisinaan on lähdettävä ja aloitettava jotain uutta. Yhden lähteminen työyhteisöstä ja tiimistä pistää käyntiin prosessin, jossa ihmisen kokoinen aukko hiljalleen saadaan täytetyksi. Vastuuta ja tehtäviä jaetaan uudelleen, suunnitellaan toiminnot niin, että vähitellen aukko kuroutuu umpeen. Lähtö on uusi alku lähtijälle ja jääville. Liike on lääkettä työyhteisössäkin, pysähtyneisyys on jo puoliksi kuollutta. On nähtävä tehtävien uudelleen organisoinnin ja hetkellisen hämmennyksen yli. Onnea ja kaikkea hyvää tiimistä lähtijälle ja meille jääville.  

Läksiäisiä vietettiin nyyttärilounaan merkeissä. Lähtökuopasta eteenpäin ponnistavalle toivoteltiin onnea matkaan kohti uusia kuvioita. Blogikeittiöstä lounaspöydän jälkiruuaksi vietiin kesäistä juustokakkua, joka sai nimekseen Juhannuksen juustokakku. Samaa kakkua valmistettiin blogikeittiössä pari päivää myöhemmin saman työn toisen työyhteisön aamukahvipöytään lomalle lähdön ilosta. Loma on myös alku, samoin työhön paluu loman jälkeen. Loma on parhaimmillaan myös liikettä, joka mahdollistaa rutiinien katkaisun ja uusien näkökulmien avautumisen. 

Juuret

Juhannuksen juustokakun juuret löytyvät Kakkutaikurin mainiosta raparperivalkosuklaakakun reseptistä. Blogikeittiössä kakusta tehtiin hieman isompi, hieman pehmeämpi, hieman limempi ja mansikkaisempi. Kesältä maistuvassa kakussa alkukesän raparperi kohtaa keskikesän kypsyvät mansikat. Kohtaamispaikkana limevalkosuklaajuustokakku on sopivan ylellinen. Limeraparperi-kompotti lepää keksipohjan päällä ja mansikat koristavat kakun pintaa. Keskikesän henkeen koristukseksi käyvät myös luonnosta löytyvät syötävät kukat.

Joululahjan lunastus

Kummipoika sai joululahjaksi kakkulahjakortin. Toiveena oli syntymäpäiväkakku.

“Mielessä olisi vaaleapohjainen täytekakku, jonka täytteinä voisivat olla kinuski ja vadelma. Päällä ei tarvitse olla mitään koristelua, mutta kermavaahto voisi toimia hyvänä koristeena. Noilla toivomuksilla siitä tulee varmasti hyvä makuuni.”

14-vuotiaan toivekakkuun paistettiin viiden munan sokerikakkupohja. Kinuskia laitettiin joka kerrokseen pohjan päälle, se samalla kostutti kakkua, joten sokerivesikostutus sai jäädä niukaksi. Raikas vadelmamousse kaikkiin kolmeen väliin. Kakku kuorrutettiin ohuella kerroksella kermavaahtoa, jossa 2/3 oli vispikermaa ja 1/3 Flora vispiä. Päälle levitettiin kinuskia, joka sai valua kakun reunoja pitkin drip-kakun tyyliin. 

Vaikka kummipoika ei toivonut mitään muuta koristelua kuin kermavaahtoa, ei kakku lähtenyt blogikeittiöstä noine hyvineen. Kermavaahtoa ja vadelmia pursuava jäätelötötterö tuntui sopivalta kesäkuiseen kakkuun. Eikä voinut olla lisäämättä vielä hieman sokerihelmiäkin. Kakku hupeni kummipojan lautaselta teinipojan tyyliin. Pojan huoli kakun riittämisestä kuudelle hengelle ei sittenkään ollut ihan tuulesta temmattu.. Viidentoista hengen kakku riitti kuitenkin ja ylikin jäi.

 

Linkit Juhannuksen juustokakun ja vadelmakinuskitäytekakun resepteihin kuvien jälkeen.

 

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *