Kaikkiruokaisesta uteliaisuudesta

Blogikeittiössä ei ole tehty eettistä valintaa ja ryhdytty vegaaniksi. Kaikkiruokainen uteliaisuus ja haaste ovat innoittaneet kuitenkin aloittamaan tutkimusmatkan, joka rikastuttaa keittiön valikoimaa ja tuo lisää vaihtoehtoja leivontaan. 

Työpaikan kahvihuoneessa esitetty toive ja haaste vegaanisesta suolaisesta piirakasta käynnisti keittiössä tutustumisen vegaanisiin ”juustoraasteisiin” ja erilaisiin tapoihin korvata kananmuna. Vegaaniseen leivontaan keskittyvistä blogeista ja vegaaniliiton sivuilta löytyy hyvin tietoa vegaanisista tuotteista ja vinkkejä leivontaan.

Luontaistuotehyllyistäkin löydettävä ravintohiivahiutale osoitti käytettävyytensä makunsa ja nestettä sitovan ominaisuutensa ansiosta. Kauravispistä, vegaanisesta kasvirasvaraasteesta, ravintohiivahiutaleista ja perunajauhoista syntyi sopiva seos suolaisen pinaatti-tomaattipiirakan päälle. 

Pullaepävarmuus

Blogikeittiön vegaaninen leivonta alkoi kuitenkin muffinssista, vegaanisesta Banana Layupista, eli yhdestä PuHu-muffinssin eli puffinssin makuvaihtoehdoista. Toinen yritys oli vegaaninen gluteeniton runebergintorttu. Resepti jäi odottamaan jatkokehittelyä varustettuna merkinnöillä ”liian rasvainen” ja ”gluteenittomien pipareiden maku paha ja maistuu liikaa”. Saattaa olla että reseptistä tulee pelkästään vegaaninen, ellei paremman makuisia gluteenittomia pipareita löydy.

Pulla on helppo leipoa vegaanisena, koska maito ja muna eivät siinä ole välttämättömiä. Peltipulla taas sopii pullaepävarmuuden omaavalle leipojalle (kuten blogin tarinan kertojalle). Syntyi vegaaninen pinkki peltipullana paistettava laskiaispulla, joka sopii värinsä puolesta myös vaikka ystävänpäiväleivonnaiseksi. 

Tutkimusmatka vegaaniseen leivontaan jatkuu blogikeittiössä muun leivonnan lomassa. Kaurakerma ja ravintohiivahiutaleet asettuivat taloksi jäädäkseen.

Kuvien jälkeen olevista painikkeista reseptivihkon resepteihin.

Oppirahoja

Työpaikka on ehtymätön tarinoiden lähde, reseptien jakopaikka ja testileivonnaisten hävityspaikka. Muutama viikko sitten matkalla töihin valui epäonnisen juustokakun kuorrute, kiille, pitkin kakun reunoja ja näytti siltä että se päätyy lopulta kakkukuvun reunan välistä syliin. Tilanteeseen oli johtanut keittiökemian tahallinen sivuuttaminen ja jääräpäinen ajatus asian tekemisestä toisin. Heilahtanut kuorrute vielä hihitytti, mutta kakun päältä lähes kokonaan sulanut kiille ei. Teki mieli jättää nostamatta kakku pöytään. 

Yhden mielestä kakun pinta oli kuin marmoroitu, kiitos kaunis tästä ajatuksesta. Toinen kysyi olenko soittanut jotain instrumenttia ja kertoi tarinan. Joku oli neuvonut jotakuta muuta, että jos esiintyessä soittaa jonkun kohdan väärin, täytyy vain jatkaa ja soittaa sama kohta joka kerta niin, jolloin muut alkavat ajatella että se tapahtuu tarkoituksella ja onkin itse asiassa hieno ja rohkea veto.

Hyvästä tarinasta huolimatta kantti ei sitten kuitenkaan kestänyt väittää että kiilteen on tarkoitus jähmettuä kakun viereen. Epäonnistumiset synnyttävät joskus jotain uutta, joskus on vain hyväksyttävä tehdyt virheet ja maksettava oppirahat. Karpalokinuskijuustokakun kiilteeksi tuli lopulta siksi liivatteella hyydytetty kinuski. Virheistä ja kantapään kautta oppii. Oppirahoja on tänä syksynä maksettu ja opiksi otettu. Viisaampana ensi vuoteen.

Syksyn valopilkuksi nousi yksi resepti, Kuusirannan piparpalat. Resepti päihitti klikkausten määrässä yhdessä illassa kaikki muut blogin julkaisut. Sitä on katsottu jo enemmän kuin kaikkia muita julkaisuja yhteensä. Tämän reseptin vastaanotto ällistyttää ja ilahduttaa.

Piparpaloja mutustellen Kuusirannan blogikeittiöstä toivotetaan nyt rauhaisaa ja maistuvaa joulunaikaa kaikkiin keittiöihin, kotien sydämiin.

 

Resonointia

Uusi 

Syystuulia

Eräänä syyskuun päivänä terassin avoimesta ovesta puhalsi aivan uudenlainen tuuli blogikeittiöön. Nouseva tuulenviri pölisyttelee keittiössä jo hienoisia jauhopilviä. Syksyä tulee rytmittämään muutama kokeiluluonteinen projekti. Muuten keittiössä touhuillaan kuten ennenkin, kamera, kaulin ja kynä kädessä. Blogin toinen vuosi on toivottavasti myös tarinoiden vuosi. Tarinoita etsitään blogikeittiön ulkopuolelta, leipomalla avataan ovia sinne missä tarinat syntyvät, elävät ja hengittävät.

Jos syksy olisi leivonnainen, linkki sen reseptiin olisi kuvien jälkeen.

 

Laardia

Lähteäkö metsästämään oikeaa laardia, sianihraa, vai tyytä leipomaan pelkällä voilla? Pikainen oppimäärä netistä löytyviin tietoihin laardista. Laardin lisäksi silmäys leivonnaisissa käytettävään ja huonosti suomesta löytyvään shorteningiin, joka on leivontarasvaa, mutta ei vastaa voita tai margariinia. Ahaa-elämys tai kenties harrastelijan väärinymmärrys, mutta syntyi päätös korvata laardi Crisco all-vegetable shorteningilla, jolle ei ollut tähän mennessä löytynyt käyttöä ja jonka parasta ennen päiväys alkaa uhkaavasti lähetä. Aika kaukana sian ihrasta, mutta tämä päätyi kokeiluun ja kokeilu onnistui hyvin. Kenties laardiakin pitää vielä jonain päivänä kokeilla, ilmeisen gourmeeta nykyään.

Mittayksiköitä

Reseptin mitat aiheuttivat päänvaivaa. 1 paketti vaniljasokeria, ripaus leivontasoodaa. Mausteiden määrää ei ilmoitettu. Onneksi mututuntuma on hyvä mitta. Valitut määrät osoittautuivat sopiviksi. Tällä kertaa ne tuli myös kirjoitettua ylös ja löytyvät reseptistä.

Sütipécset

Unkarilainen termi sütipécset tarkoittaa keksin päälle painettavaa leimaa. Perinteiset unkarilaiset leimat ovat koristeellisia ja ne syntyvät puusta tehdyillä leimasimilla. Uudemman mallisia leimasimia tai kuviointiin tarkoitettuja muita välineitä löytyy myös Suomesta, ehkä jossain on myynnissä puisiakin. Kuvioita voi painaa kekseihin myös kuviokaulimilla tai vaikka kohokuvioitujen lasien pohjalla.  

Taidokkaasti valmistettuja leimasimilla kuvioituja keksejä löytyy Facebookista ja Instagramista sütipécst-termillä hakien. Saattaa olla, että blogikeittiössä leimaillaan jatkossa keksejä poikineen. Täydellistä viimeisteltyä reunaa täytyy vielä hakea taikinapyörää käyttäen. Toki rouheampi versio maistuu yhtä hyvältä kuin viimeiseen saakka tyylitelty keksi.

 

Linkki reseptiin kuvan alla.

Blogin nimikkotäytekakkuun, Hyvä syy leipoa –kakkuun, valikoitui makuyhdistelmä vadelmaa, mustaherukkaa, vaniljaa, valkosuklaata ja kinuskia. Tässä kakussa ei säästellä mauissa, eikä kaloreissa, kakun koossa kylläkin. Kahden munan voisokerikakkupohja, yksi täyteväli, runsas kuorrutus. Mustaherukka ja vadelma liittoutuivat hillokkeeksi. Valkosuklaa maustaa raasteena vaniljamoussea, kinuski on piilotettuna kuorrutteeseen. Kakkua koristaa luonnollisesti blogin logo. Nimikkokakku on vähän niin kuin blogi itse, pieni mutta täyttä tavaraa.. yhdistelmä leikkisyyttä ja iloa, lempeitä ja vahvoja makuja.

Näiden sivujen rakennusprojekti on loppukatselmusta ja blogin pitäjän kouluttamista myöten valmis, pieniä korjailuja ja lisäyksiä on vielä tehty avajaisten jälkeen. Hyvä syy leipoa –blogin ja Marikan aamuteen puolesta kiitos hyvästä työstä tiinetin Tuomolle, joka sai kotiin vietäväksi kuvissa esiintyvän Hyvä syy leipoa -täytekakun.