Ruskeassa pienessä paperipussissa oli matkan tärkein tuliainen. Unkarilainen puinen keksileimasin ja englannin kielelle käännetty resepti. Matkamuistokojusta ostettu puinen leimasin ei ostohetkellä herättänyt intohimoja. Pieni tutkimus netissä matkan jälkeen innoitti kuitenkin sen verran, että blogikeittiössä alkoivat jauhot pölistä ja uuni lämmetä. Ensin piti kuitenkin ratkaista pari pientä yksityiskohtaa reseptistä.

Laardia

Lähteäkö metsästämään oikeaa laardia, sianihraa, vai tyytä leipomaan pelkällä voilla? Pikainen oppimäärä netistä löytyviin tietoihin laardista. Laardin lisäksi silmäys leivonnaisissa käytettävään ja huonosti suomesta löytyvään shorteningiin, joka on leivontarasvaa, mutta ei vastaa voita tai margariinia. Ahaa-elämys tai kenties harrastelijan väärinymmärrys, mutta syntyi päätös korvata laardi Crisco all-vegetable shorteningilla, jolle ei ollut tähän mennessä löytynyt käyttöä ja jonka parasta ennen päiväys alkaa uhkaavasti lähetä. Aika kaukana sian ihrasta, mutta tämä päätyi kokeiluun ja kokeilu onnistui hyvin. Kenties laardiakin pitää vielä jonain päivänä kokeilla, ilmeisen gourmeeta nykyään.

Mittayksiköitä

Reseptin mitat aiheuttivat päänvaivaa. 1 paketti vaniljasokeria, ripaus leivontasoodaa. Mausteiden määrää ei ilmoitettu. Onneksi mututuntuma on hyvä mitta. Valitut määrät osoittautuivat sopiviksi. Tällä kertaa ne tuli myös kirjoitettua ylös ja löytyvät reseptistä.

Sütipécset

Unkarilainen termi sütipécset tarkoittaa keksin päälle painettavaa leimaa. Perinteiset unkarilaiset leimat ovat koristeellisia ja ne syntyvät puusta tehdyillä leimasimilla. Uudemman mallisia leimasimia tai kuviointiin tarkoitettuja muita välineitä löytyy myös Suomesta, ehkä jossain on myynnissä puisiakin. Kuvioita voi painaa kekseihin myös kuviokaulimilla tai vaikka kohokuvioitujen lasien pohjalla.  

Taidokkaasti valmistettuja leimasimilla kuvioituja keksejä löytyy Facebookista ja Instagramista sütipécst-termillä hakien. Saattaa olla, että blogikeittiössä leimaillaan jatkossa keksejä poikineen. Täydellistä viimeisteltyä reunaa täytyy vielä hakea taikinapyörää käyttäen. Toki rouheampi versio maistuu yhtä hyvältä kuin viimeiseen saakka tyylitelty keksi.

 

Linkki reseptiin kuvan alla.

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *