Meillä on mieli- ja muistikuvamme, kyky kuvitella ja muistella, unelmoida ja kaivata. Valokuva-albumiin talletetut kuva-aarteet, kirjat, elokuvat ja videot voivat viedä meidät meidät kotisohvalta kaukaisille hiekkarannoille tai vaeltamaan vuoristopoluille. Voimme muistaa äänimaiseman ja auringon lämmön, vilvoittavan tuulen vireen. Melkein haistamme meren ja lämpimän maan, kukkivat kasvit. Voimme palauttaa mieleen herkullisen ruuan, sen maun ja tunnun kielellä. Vaikka elämämme on supistunut rajoitusten ja karanteenien takia, maailma on yhä avara.

Silmälaseihin hiottu suodatin

Nykytekniikan ansiosta on mahdollista osallistua vaikka kiertokävelylle Pariisissa, kotisohvalla mukavasti istuen. Vanhanaikaiset keinot ovat myös sallittuja. Kirjat vievät meidät muihin maihin ja maailmoihin, aikoihin ja paikkoihin, muihin elämiin. Emme ehkä pääse hetkeen kastelemaan varpaita Adrianmeren aaltoihin tai lentämään Keski-Eurooppaan patikointimatkalle Chamonixin huumaaviin alppimaisemiin, mutta voimme lähteä esimerkiksi Peter Maylen vieraaksi 1980-luvun lopun Provenceen.

Tällä kertaa Peter Maylen kirjaa lukiessa päässä oli kohtuullisen uudet silmälasit, joiden linsseihin oli selvästi hiottu hapanjuurileipurin suodatin. Huomio kiinnittyi kirjan ruokakuvauksiin ja poimi sivuilta yhteensä 46 mainintaa leivästä. Ei hullummin, keskimäärin joka viidennellä tai kuudennella sivulla on maininta leivästä. Vähemmästäkin alkavat ajatukset karata taas leivän leipomiseen. 

“Ranskassa meihin oli iskenyt leipäriippuvuus, ja jokapäiväisen leivän valinta ja hankinta tuotti jatkuvaa mielihyvää.”  “.. meille avautui aivan uusi maailma. Kun leipä siihen saakka oli ollut itsestään selvyys, enemmän tai vähemmän vakiohyödyke, siitä kehittyi nyt aivan uusi ruokalaji.” “Me opimme mikä leipä säilyy tuoreena koko päivän, mikä taas vanhenee kolmessa tunnissa, mikä on parasta crôutonien tekoon, mikä sopii rouille-kastikkeella päällystettynä kalasoppamereen.” (Mayle 1994, Vuosi Provencessa)

Leipämoppi

Peter Mayle kävi leipäostoksilla ranskalaisten maalaiskylien ja pikkukaupunkien leipomoissa. Hän poikkesi sunnuntaisin torilla hakemassa “leivän pötkön (gros pain), koska siitä lohkaistu palanen on oivallinen maukas moppi silloin, kun lautanen on saatava puhtaaksi oliiviöljystä ja viinietikka-kastikkeesta”. Mayle kokeili “Lumièresin tiivistä joustavaa limppua, joka oli rasvaisempaa ja littanampaa kuin tavallinen baguette ja tummakuorista Cabrièren leipää, joka on suuri kuin kuin liiskattu jalkapallo”.

Peter Mayle todennäköisesti söi myös fougassea. Fougasse on ranskalainen ja provencelainen versio italialaisesta focaccia-leivästä. Lehden muotoiseksi muotoiltu ohuehko leipä kuuluu niihin leipiin, jotka ovat parhaimmillaan samana päivänä syötynä. Sen voi maustaa esimerkiksi oliiveilla, tomaatilla, yrteillä tai juustolla. Mausteet voi leipoa leivän sisään tai levitellä leivän pinnalle. Rapeapintaisesta ja pehmeäsisuksisesta leivästä repäisty pala sopii mainiosti mopiksi ruokalautasen siivoukseen, mutta myös viinilasillisen ja juuston kanssa nautittavaksi. Jos Peter Mayle ei aivan kokonaan unohtanut brittiläisiä juuriaan ja tapojaan Ranskan Provencessa asuessaan, hän saattoi nauttia palan fougassea, gros painia tai rapeapintaista limppua myös kello viiden teen kanssa.

Makumatka

Vaikka ranskalaiset maalaiskylät, leipomot ja torit ovat nyt saavuttamattomissa, leipä on aivan käden ulottuvilla. Virkeä vehnähapanjuuri, perus hapanjuurileivän leivontaprosessi, hieman kuvien tarkastelua ja eräänä helmikuisena sunnuntaina Kuusirannan keittiössä koettiin tavallista ranskalaisempi, provencelaisempi, leivän tuoksu ja huokausten saattelema gastronominen elämys. Hapanjuurella leivotussa fougassessa oli rapea kuori ja sisus oli pehmeä. Leivän mausteena oli oliiviöljyn lisäksi turvallisesti rosmariinia ja sormisuolaa. Taikinasta tuli kaksi fougassea. Ensimmäisen lehden muotoisen leivän muotoilu oli kokeilevaa, toisen leivän kohdalla tekniikka oli jo hallinnassa. Keittiön vallannut vastapaistetun leivän tuoksu houkutteli paikalle ruokailijat, leivästä taitettu pala toisensa jälkeen katosi keiton kylkiäisenä parempiin suihin.

Merci Provence, merci Peter Mayle.

Seuraava omatoiminen maku- ja kirjallisuusmatka on jo suunnitteilla, lentoliput kirjastosta varattu.

Sitaatit ovat Peter Maylen kirjasta Vuosi Provencessa (Juva 1994, viides painos, Wsoy. Englannin kielinen alkuteos A Year Provence (1990).

Linkki reseptivihkon fougasse-reseptiin kuvien jälkeen.

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *