Hapanjuuriopas on vieläkin huvittunut siitä miten helposti tämä leipoja astui ansaan. ”Viattomana ja tietämättömänä” kuulemma, ainakin pahaa aavistamatomana, vajosin pohjattomaan taikinakulhoansaan. Lievä skeptisyys ja ärsytys ovat kuitenkin vaihtuneet päättäväisen juuren kesytyksen jälkeen uusiksi mahdollisuuksiksi ja oivalluksiksi.

Neljän kuukauden jälkeen hapanjuurelta tuoksuva viestiketju Kymenlaakson suuntaan on edelleen käytössä. Peili ja tuki ovat aina hyvät olla olemassa. Jaetut kokemukset vahvistavat oppimista. Mutta kesyttikö leipoja juuren vai juuri leipojan?

Gluteeniverkon lävitse siivilöityvä valo

Kun ihmisen repaleista elämää, hetkiä ja ihmisyyttä ympärillään tarkastelee aikansa gluteeniverkon lävitse, ääriviivat ja kovat kohdat pehmenevät kuin itsestään. Valo siivilöytyy armeliaasti pölyttyneille askelmille ja kolhuisille pinnoille. Asiat asettuvat järjestykseen, pienet ja isommatkin yksityiskohdat saavat uuden merkityksen. Samoin kuin elämän vaiheet, myös leivontaprosessin osat, tipahtelevat paikoilleen.

Hapanjuurileivonta on enemmän kuin prosessi, se on vuoropuhelua ensin juuren, sitten taikinan ja lopulta paistuvan leivän kanssa. Vuoropuhelu jatkuu vielä leivän paistuttua. Pohjan kumina ja kuoren ritinä viestivät leivän kypsyydestä ja kuoren rapeudesta. Halki leikattu leipä näyttää vuoropuhelun tulokset ja kehittämiskohteet. Lopulta kuitenkin maku ratkaisee.

Hapanjuuren tahtiin sykkivä sydän

Hapanjuurileivonta solahti päivä- ja viikkorytmiin kuin uusi nahkakenkä jalkaan. Nahka antaa vähitellen myöten ja kenkä muovautuu jalkaan sopivaksi. Ensin napakka kenkä on yliedustettuna aivokuorella, mutta kengän muotoutuessa jalkaan sopivaksi, se on kuin sukka tai toinen iho, sitä ei enää huomaakaan.

Keskiviikkona tehdään pizzataikina lauantaita varten, perjantaina viritellään juuri viikonlopun leivontoihin. Lauantaina ja sunnuntaina valmistetaan taikinaa ja paistetaan leipää. Sunnuntaina tehdystä leipätaikinasta paistetaan leipää alkuviikolla. Sekaan ja väliin mahtuu makeita leivonnaisia, välillä juurella ja välillä ilman. Perhe on jo tottunut kysymään, ”onko tämä juurella tehty?”. Useimmiten on. Vaihtelua leivontarytmiin tuo myös jämäjuurileivonta, joka sallii nopeampaa mielijohdeleivontaa.

Ärsytyksen aiheet ovat vaihtuneet oivalluksiksi, säännöt ja lainalaisuudet mahdollisuuksi. Vaikeudet voitoiksi. Parasta lienee se, että näppituntuma on ohittanut aluksi ärsytystä aiheuttaneen matematiikan. Hapanjuuri on ottanut paikkansa ja asettunut taloksi.

Juhannustaikoja

Kesä ja helteet sekoittavat juuren rytmin. Juuren tiheälyöntisyys on kuitenkin hyvänlaatuinen, vuodenaikaan sidoksissa oleva ja ennakoitava rytmijäiriö. Rytmiä voi hidastaa käyttämällä kylmää vettä sekä hyödyntäen kylmäkalleja, kylmälaukkua ja jääkaappia. Tai sitten voi tanssia juuren tahdissa, nopeutetussa rytmissä.

Juhannusleipä loitsi omat juhannusloitsunsa, leipoja vain myötäili juuren ja taikinan liikkeitä. Pikaiset autolyysit, taittelut ja kohotukset, muotoilu pehmeän reippaasti. Yön yli rytmiään jääkaapissa tasannut vehnä/spelttileipä paistui aamutuimaan, ovet ja ikkunat talossa auki.

Lisää hapanjuurileivontaan liittyviä tarinoita: Juurella ja Juuren viemää