Talvisen tarinan päähenkilöinä ovat hurmaavat neitoset Unna ja Inari. Neljä vuotias Unna on päiväkodissa, mutta Inari on eskarissa. Miten Inari voisikaan olla päiväkodissa, onhan hän jo kuusi vuotias! Päivän selvä juttu siis. Inari osaa jo tehdä makkaroita ja jarruttaa, luistimilla. Unnakaan ei ollut nyt ensimmäistä kertaa jäällä. ”Kato mä osaan kävellä luistimilla!”
Retkillä kuuluu syödä eväitä ja niin tehtiin tälläkin kertaa. Linkit tähän tarinaan liittyviin resepteihin löytyvät tarinan lopusta, kuvien jälkeen.
Kuvioita jäällä
Tytöt eivät voineet tällä kertaa liukkaalla jäällä nojailla äitiinsä, kaatumisriski oli liian suuri, kun luistimet olivat äidillä jalassa ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen vuoteen. Tuliterät kaunoluistimet piirsivät kuitenkin kohta varovasti ja tunnustellen kuvioita jäähän, yhtä kimurantteja kuin elämä itse. Jäätä peittävään ohueen lumikerrokseen syntyi neljän luistelijan voimin iloisia kaaria, sisukkaita suoria viivoja ja varovaisia katkoviivoja, pehmeitä pyllähdyksiä housun takamuksista ja polvipiruetin veikeät merkinnät. Kamera tallensi hymyileviä kasvoja, keskittyneitä ilmeitä ja ilosta sädehtiviä silmiä.
Retkieväät
Kun luistelun lomassa oli käyty läpi päiväkoti- ja eskariasioita, pohdittu asuiko yhden päiväkotikaverin mummo Perussa vai täällä lähempänä sekä päivitetty hajanaisia elämän käänteitä, oli aika ottaa luistimet jalasta ja nauttia retkieväitä. Blogikeittiön kaapin kätköistä oli kaivettu retkeä varten Batman- ja Spiderman-eväsrasiat. Batmanrasiasta löytyi jauhelihapiirakkaa, Spidermanrasia kätki sisäänsä tyttömäisin strösselein koristeltuja mantelikarpalo-cookieita. Uunista suoraan mukaan pakatut all in ine-sämpylät oli kietaistu leivinliinan sisään. Termospulloissa oli lämmintä kaakaota, joka tarjoiltiin vaahtokarkkien kera.
MacGyver
Äidit ovat siitä ihmeellisiä otuksia, että takataskusta tai käsilaukusta löytyy yleensä apu ja ratkaisu ongelmaan kuin ongelmaan. Jos tarvittavat välineet olisikin jääneet kotiin, silmät etsivät korvaavat kapistukset ympäristöstä ja kösillä olevista tarvikkeista. Jokaisessa äidissä taitaa asua pienen pieni MacGyver. Tällä retkellä kaivettiin tikulla mukista vaahtokarkkeja ja katkaistiin luistimen terän ympärillä ollut nippuside ilman työkaluja, toisen luistimen terällä.
Villalapaset ja Frozen-hanskat
Luistelukentän viereisessä pulkkamäessä, teletappimäessä, saivat kyytiä tyttöjen uudet pinkit pulkat. Tarinankertojan muistikuva lapsuuden märistä villalapasista muuttui yllättäen eläväksi kirjoneulottujen lapasten kastuessa pulkan ohjailusta. Sama märän villan tuoksu ja tuntu kuin vuosikymmeniä sitten. Mutta eipä säilynyt kuivana myöskään Unnan Frozen-hanskat, joiden peukalon etsintään käytettiin eväiden syönnin jälkeen tovi. Sekin tuli tiettäväksi, että Frozen-hanskat ovat siksi niin pitkät, että niihin mahtuu koko Elsa. No niinpä tietenkin.
Iloinen iltapäivä
”Mulla on ihan punaiset posket!” ilmoitti Unna. No niin oli, punaiset posket ja iloinen mieli. Aikuistenkin arkiset huolet unohtuivat luistimilla viilettäessä, eivätkä murheet mahtuneet teletappimäkeen. Pulkan kyydissä elämä tuntui kevyeltä, silkalta sunnuntailta.
