Aamu

Paras hetki päivässä on aamulla ennen muiden heräämistä. Kesäkerroin nostaa aamuhetkien arvoa viidenteen  potenssiin, ainakin. Koulujen päätöspäivänä oli kakku kuorrutettavana, mutta aamunvirkku ei tohtinut päräyttää vatkainta käyntiin kun muut vielä nukkuivat. Aikaa jäi aamuvalon tarkkailuun, askelten ja ajatusten harhailuun. 

Lempeä aamuvalo kutsui ulos yöpaita päällä ja kamera kädessä. Nurmikolla puiden luomia varjoja. Lehtien lomasta välkkyvät auringon säteet leikkimökin kuistilla ja autotallin nurkalla, kasvihuoneen pitsiverhot ja taivaita kohti kurkottavat kurkun taimet. Suuren, metsurin kaataman Kuusirannan kuusen rungosta säästetty kappale, kuin jättimäinen tarjotin tai paksu pöytälevy. Moottorinsahan jättämä jälki puun halkileikkauksessa on kuin kaunis enkelin siipi. Puun vuosirenkaat ja pinnan halkeamat, kuin puu hengittäisi vielä samaan rytmiin kuin ympäröivä luonto. Juuret on jyrsitty ja runko klapeiksi pilkottu, oksat haketettu ja kohta pihalle levitetty. Suuri kuusi elää vielä pieninä palasina kunnes haihtuu pihasaunan piipusta savuna ilmaan ja maatuu hakkeesta pihamaan mullaksi. 

Muistikuva keittiössä odottavasta kakun kuorruttamisesta palautti ajatukset käsillä olevaan aiheeseen ja juoksutti ripein askelin työn ääreen. Vatkaimen käynnistys herätti uinuvan talon.

Prosesseja

Ylioppilaan makutoiveena oli mustikka ja valkosuklaa. Koekakun kahdesta erilaisesta pohjasta blogikeittiön raati antoi äänensä tukevammalle pohjalle, ylioppilaan perheraati päätyi perinteisemmän kakkupohjan kannalle. Kaurakerman sijasta toiveena oli ehta kerma. 

Täytekakun leipominen muistuttaa hapanjuurileivän leivontaa, tavallaan (eikä ehkä kuitenkaan ollenkaan). Reseptit eivät loppujen lopuksi ole olennaisia, vaan tapa jolla kakku tai leipä valmistetaan. Kummankaan kanssa ei kannata hätäillä, leivonnan vaiheet on hyvä jakaa useammalle (vähintään kahdelle) päivälle. Blogikeittiössä kakkupohja paistetaan yhtenä iltana, täytetään toisena päivänä tai iltana ja kuorrutetaan sekä koristellaan kolmannen päivän aamuna. Hapanjuurileipäö varten ruokitaan juuri, valmistetaan taikina, kohotellaan ja taitellaan, muotoillaan ja paistetaan. Aikaa tähän voi mennä päivästä kolmeen tai pidempäänkin, riippuen prosessista. Täytekakku tarvitsee aikaa täytteen hyytymiseen, kosteuden tasaantumiseen ja kaikenkaikkiseen tekeytymiseen. Leipätaikina tarvitsee aikaa sitkon muodostumiseen, taikinan kohoamiseen ja maun kehittymiseen. 

Kyse on myös valinnoista. Täytekakkuun valitaan kakkupohja, muoto, kostutus, täyte, kuorrute ja koristeet. Hapanjuurileipään valitaan jauhot, neste, kosteusprosentti, mahdolliset mausteet ja leivontaprosessi. Kun yhdenlaisen prosessin osaa, sitä voi lähteä muuttamaan ja poikkeamaan tutulta polulta. 

Täytekakun kohdalla tutulta polulta poikettiin nyt pohjan osalta. Kakkuun tehtiin niin sanottu sienikakkupohja, johon munien ja sokerin vatkaamisen jälkeen lisätään kiehuvaa vettä. Ei mikään uusi keksintö, mutta blogikeittiössä aiemmin kokeilematon tapa valmistaa kakkupohja. Muutoin kakku toteutettiin tuttuja metodeita käyttäen. Mustikkacurd valmistettiin blogin ohjeella valmiiksi ennen kakkupohjan paistoa. Valkosuklaa-limemousse tehtiin juhannuksen juustokakun ohjetta hieman varioiden, tuorejuustona mascarpone ja liivatteita yksi vähemmän.

Kaurakerman helppous kakun kuorruttamisessa on omaa luokkaansa, vatkaus niin kauan että lohkeaa, pursotusjälki on kaunis ja valkoinen. Mutta nyt oli toiveena aito ja ehta, oikea lehmän kerma. Mututuntumalla ja testaten, niin kuin aina. Vispikermaa, tomusokeria, ripaus vaniljasokeria ja uskon vahvistamiseksi hippusen vaniljakreemijauhetta. Toinen hippunen limen kuoriraastetta mausteeksi. Mustikkakurdiraitaisten ruusukkeiden pursotus kakulle. Pursotusjälki ei ollut täydellinen, mutta kelvollinen. Kermavaahdon käyttäminen jääkaapissa ennen pursottamista olisi ollut järkevää. Kylmässä ollut ylijäänyt kermavaahto pursottui puoli vuorokautta myöhemmin siististi ilman minköänlaista rakeisuutta. Prosessin tarkistus voisi siis olla paikallaan kermavaahdon kohdalla.

 Haituvana

Tämä kevät ja ylioppilasjuhlat muistetaan. Käsidesi kahvipöydässä, puuttuvat halaukset, turvavälejä noudattavat kahden käden sormin laskettavat juhlavieraat. Mutta muistetaan myös lämmin tunnelma ja rentoutunut, kaunis, tulevaisuuteen katsova ylioppilas.

Ylioppilaslakki päähän painettuna on ihmistaimen aika kurkottaa kohti unelmia ja paistatella auringossa. Kun vuosirenkaita on alle 20 ja juuret ovat vahvat, voi lentää vaikka haituvana tuulen matkassa, laskeutua sinne, missä unelmat käyvät toteen. Tuore ylioppilas, paina varpaasi pehmeään nurmeen, tunne kesä ja hengitä.