Happimolekyyleihin sitoutunutta hikeä, kahvia ja pullanmuruja

Sunnuntaisin on pelipäivä MuKin kotiluolassa, Munkkiniemen yhteiskoulun liikuntasalissa. Jos seinät osaisivat puhua, ne kertoisivat vuosien takaisista ja viimeaikaisista riemukkaista voitoista, karvaista tappioista, huikeista suorituksista, epäonnen hetkistä ja onnekkaista sattumuksista. Ne puhuisivat myös katsomossa vallinneista tunnelmista, yleisön reaktioista ja mukana elämisestä, kannustuksesta, perinteistä ja vakiovieraista. Seinät ja katsomon penkit kertoisivat myös lukemattomista kahvikupillisista ja leivonnaisista: korvapuusteista, kakuista ja mokkapaloista. Koripallosalin hengitysilman happimolekyyleihin on sitoutunut hien lisäksi kohvia ja pullanmuruja.

Siinä missä U17-pojat ovat vuosia hioneet koripallotaitojaan, ovat poikien äidit saaneet kokemusta buffan pidosta. Mokkapaloja on vuosien varrella paistettu peltitolkulla ja kahvia keitetty termarillinen toisensa jälkeen. Junioriurheilussa maksuja kertyy perheille kausimaksuista, pelilisensseistä, vakuutuksista, turnausmaksuista, tuomarimaksuista, tilastoijien palkkioista, asuista ja varusteista sekä pelimatkojen matka-, ruoka- ja joskus myös majoituskuluista. Buffatuotoilla kustannetaaan näistä pääasiassa tuomari- ja toimitsijamaksuja. MuKin U17 joukkue kerää rahaa yhteisiin kuluihin myös talkootöillä, joihin osallistuvat sekä vanhemmat että pojat.

Ilman nakkilistoja

Jotain suolaista, jotain makeaa. Helppo konsepti. Systeemi toimii pienessä joukkueessa ilman nakkilistoja. Kaikille rittää tehtävää. Buffavastaava huolehtii buffakamoista: kahvinkeitin, suodatinpussit, sokerit, mukit, lautaset, kassalipas ja muut tarvikkeet. Leipoa saa kuka haluaa ja halukkaita on riittänyt. Jako on aika perinteinen, äidit useimmiten leipovat ja isät useimmiten istuvat toimitsijapöydässä. Äitejä näkyy useammin toimitsijapöydissä kuin mitä isät leipovat..

Tämän kertaiseen kotipelin buffaan valmistauduttiin poikkeuksellisen huolella. ”Onko raakakakku liian eksoottista? ”Onko kinkkupiirakka liian tavanomaista?” Buffatarinan kertominen blogissa aiheutti siis lievää huolta. Mutta koska buffa meillä on joka kerta suomenmestaruustasoa, ei todellista syytä huoleen ollut. Teimme sen mitä aina aiemminkin. Eli hyvää aina yritetään ja priimaa pukkaa tulemaan. Merja teki sitä herkullista juusto-kinkkupaistosta, jota usein kotona vieraillekin tarjoaa. Marin maukas Välimeren piiras toimi kasvis-vaihtoehtona. Ditan ihanat kookospallot toivat pöytään terveellisemmän vaihtoehdon kermasta ja voista tehdyille leivonnaisille. Johanna leipoi oman bravuurinsa, suussa sulavaa juustokakkua, tuplakokoisena. Perinteiset mokkapalat istutettiin tällä kertaa muffinssivuokiin ja kuorrutuksesta tehtiin pursotettava.

Voitto kotiin

Munkan liikuntasalin kaiken nähneet seinät ottivat tällä kertaa vastaan vastustajajoukkueen valmentajan ja kannattajien pettymyksen ja turhautumisen tunteita, kun MuKin nykäisemä noin 20 pisteen johto alkoi näyttää mahdottomalta saavuttaa. Kotijoukkue vei voiton melko jännityksettömän pelin jälkeen lukemin 96-77. Jännitystä ei ollut buffassakaan, mutta homma hoidettiin poikien tavoin tyylikkäästi ja voitokkaasti kotiin. Myymättä jääneet leivonnaiset vietiin pelin lopuksi kotijoukkueen pukuhuoneeseen, josta palautui vain tyhjät lautaset.

Seuraavaksi MuKi U17 isännöi paikallisottelussa, jossa vastaan tulee Helsingin NMKY, buffapöytä on tuolloin taas katettu.

Tämän kertaisen buffapöydän leivonnaisten reseptit on koottu reseptivihkoon.