Maan varjossa

Kolme sukupolvea mökkiläisiä ja koira katselivat rantakalliolla maan varjon veriseksi värjäämän kuun nousemista siniseen kesäyöhön. Tulevien päivien leivontaprojektit alkoivat itämään mielessä samalla kun hyttysten ininä korvissa kasvoi häiritseviin mittasuhteisiin. Suunnitelma seuraavan päivän voisilmapullapiirakasta mustikoilla ilman uunia oli valmis ennen kuin kuu oli noussut lakikorkeuteensa.

Mökkimatkalla, halki puolen Suomen, hankitut voisilmäpullat olivat jääneet syömättä. Jatkojalostus tekisi eilisen pullille terää. Siivuiksi ja piirakan pohjaksi ja reunoiksi siis. Mukaan reissulle puoliumpimähkään pakatusta leivontavarustepussista löytyi irtopohjavuoka, johon voisilmäpullapiirakka oli hyvä rakentaa. Kostutus sokerivedellä, vadelmahilloa sipaisut päälle ja sitten piirakan täyte. Täytetteeseen tuli mitä kaapista löytyi. Vispikermaa, ranskankermaa, pieni määrä rahkaa, fariinisokeria ja tomusokeria. Kermat vaahdoksi, fariinisokeria mausteeksi ja lopuksi myös tomusokeria lisämausteeksi. Rahkaa keventämään täytettä ja lisäämään myös täytteen määrää. Täytteen päälle mökin takapihalta poimittuja mustikoita. Muutama tunti jääkaapissa kelmuun käärittynä ja sitten kahvipöytään. Maistui kesälomalle.

Muurinpohjapannulla ja leivinuunissa

Ei aiemmin kesällä turhaan muisteltu anopin viime kesänä paistamia muurinpohjalettuja. Vinkki oli pistetty korvan taakse ja muurinpohjalettuja paistettiin nyt valvovan blogikoiran ja vastanimetyn letturitarin avustuksella. Mikään ei ehkä vedä vertoja muurinpohjaletuille, ainakaan lettujen sarjassa.

Väen mökkisaaressa vähetessä oli pienennettävä leivonnaisten kokoa, kun tavoitteena oli leipoa joka päivä ja syödä myös kaikki pois. Sadepäivän iloksi tehty pieni suklainen kakku syötiinkin yhdeltä istumalta. Kakku oli hyvä koota pienehköön kelmutettuun kulhoon. Loput voisilmäpullat siivutettiin ja niillä vuorattiin kulhon pohja ja reunat. Pullat olivat nyt päivän vanhempia, joten ne tarvitsivat hieman enemmän kostutusta. Kakun täytteeksi vatkattiin kerma, jonka sekaan sulatettiin valkosuklaata. Lisäksi pikkuisen vaniljakreemijauhetta ja osa Kismet-patukasta murustettuna sekaan. Pullasiivut eivät riittäneet kakun pohjaksi, joten niiden tilalle tuli kaurakeksejä, jotka ehtivät mukavasti kostua ja pehmetä ennen kakun syöntiä. Lautaselle kumottu kakku koristeltiin sulatetulla tummalla suklaalla, jonka päälle murusteltiin loput Kismet-patukasta. Muistiinpanot ainesosien tarkemmista määristä katosivat ehkä saunan pesään tai paikkaan nimeltä jemma. 

Toisena peräkkäisenä viileänä päivänä oli jo aika saada lämpöä tupaan ja ottaa leivinuuni käyttöön. Uunin lämpötila jäi mysteeriksi, sen verran kuuma kuitenkin että katiskalla pyydetyt ahvenet, mehevä kesäkurpitsakinkkupiirakka ja mustikkapiirakka paistuivat. Ahvenet ja suolainen piirakka pitivät uunissa seuraa toisilleen. Mustikkapiirakka valmistui parhaan ja nopsan mustikkapiirakan ohjeella, tällä kertaa ilman kardemummaa ja mascarponepäällystä. Aavistuksen raa’aksi jäänyt mustikkapiirakka olisi pitänyt kääntää uunissa kertaalleen, jotta se olisi paistunut tasaisemmin. Seuraavalla kerralla sitten.

Paistinpannulla

Ainoa etukäteen suunniteltu leivonnainen oli paakelssit eli Metsäkylän prätsykät. Perinneruuaksikin mainittu leivonnainen oli tarinankertojan lapsuuden keittiössä tuttu, mutta kutsumanimi eri. Nimiä tällä leivonnaisella onkin monia. Tinskun keittiössä jaTyynen kaa -blogissa (2017) reseptiin perehdyttiin Metsäkylän Marttojen avulla. Jujuun kuuluu, ettei resepti ole niin tarkka, ainesmäärät ovat sinne päin ja sen mukaan mitä kaapista löytyy. Tällä kertaa paakelssit (huom. kovalla peellä) valmistettiin Tinskun kirjaamaa reseptiä suunnilleen noudatellen, mutta puolikkaalla annoksella. Kahden kerman sekoitus, josta osa vispikermaa, osa ranskankermaa, muna, vehnäjauhoja, sokeria, suolaa ja soodaa. Paakelssit paistettiin pannulla molemmin puolin, syötiin lämpiminä kahden hillon ja mustikoiden kera.

Kultainen auringonnousu

Lähtöpäivää edeltävänä iltana aurinko laski värjäten veden kultaiseksi. Aamuöinen vessareissu paljasti auringonlaskun muuttuneen auringonnousuksi, mutta värit olivat samat, henkeäsalpaavan kaunis kultainen auringonnousu. Kolistelu mökissä herätti syntymäpäiväsankarinkin pihalla käymään. ”Katso samalla auringonnousua, katso, katso!” Koska päivä oli myös lähtöpäivä tarjoiltiin syntymäpäiväsankarille kakkua jo aamupalalla. Savoiardi-kekseistä rakennettu pieni kakku maistui kermalle, kinuskille ja mustikoille. Keksit kostutettiin kevyesti maidolla ja ladottiin neljä rinnakkain. Keksikerrosten väliin laitettiin kinuskikastikkeella maustettua ja vaniljakreemijauheella jämäköitettyä kermavaahtoa, johon oli lisätty myös mustikoita. Koko komeuden päälle valutettiin kinuskikastiketta ja ripoteltiin mustikoita. Kakku tekeytyi yön yli jääkaapissa suussa sulavaksi.

Kesä on tehty auringonnousuista ja kuun silloista, lämpimistä kallioista ja veden liplatuksesta, hyttysistä korvan juuressa, sadepisaroista ja tyynistä hetkistä myrskytuulten jälkeen. Kesä on tehty myös mansikoista, mustikoista, uunissa paistuvista piirakoista, kakuista ja kermavaahdosta. Älä hukkaa siitä hetkeäkään, älä yhtään suullista kesän makuja.