Oppirahoja

Työpaikka on ehtymätön tarinoiden lähde, reseptien jakopaikka ja testileivonnaisten hävityspaikka. Muutama viikko sitten matkalla töihin valui epäonnisen juustokakun kuorrute, kiille, pitkin kakun reunoja ja näytti siltä että se päätyy lopulta kakkukuvun reunan välistä syliin. Tilanteeseen oli johtanut keittiökemian tahallinen sivuuttaminen ja jääräpäinen ajatus asian tekemisestä toisin. Heilahtanut kuorrute vielä hihitytti, mutta kakun päältä lähes kokonaan sulanut kiille ei. Teki mieli jättää nostamatta kakku pöytään. 

Yhden mielestä kakun pinta oli kuin marmoroitu, kiitos kaunis tästä ajatuksesta. Toinen kysyi olenko soittanut jotain instrumenttia ja kertoi tarinan. Joku oli neuvonut jotakuta muuta, että jos esiintyessä soittaa jonkun kohdan väärin, täytyy vain jatkaa ja soittaa sama kohta joka kerta niin, jolloin muut alkavat ajatella että se tapahtuu tarkoituksella ja onkin itse asiassa hieno ja rohkea veto.

Hyvästä tarinasta huolimatta kantti ei sitten kuitenkaan kestänyt väittää että kiilteen on tarkoitus jähmettuä kakun viereen. Epäonnistumiset synnyttävät joskus jotain uutta, joskus on vain hyväksyttävä tehdyt virheet ja maksettava oppirahat. Karpalokinuskijuustokakun kiilteeksi tuli lopulta siksi liivatteella hyydytetty kinuski. Virheistä ja kantapään kautta oppii. Oppirahoja on tänä syksynä maksettu ja opiksi otettu. Viisaampana ensi vuoteen.

Syksyn valopilkuksi nousi yksi resepti, Kuusirannan piparpalat. Resepti päihitti klikkausten määrässä yhdessä illassa kaikki muut blogin julkaisut. Sitä on katsottu jo enemmän kuin kaikkia muita julkaisuja yhteensä. Tämän reseptin vastaanotto ällistyttää ja ilahduttaa.

Piparpaloja mutustellen Kuusirannan blogikeittiöstä toivotetaan nyt rauhaisaa ja maistuvaa joulunaikaa kaikkiin keittiöihin, kotien sydämiin.