Yousufin vatsassa kiertövä ilmakupla saa suun kääntymään mutrulleen. Olkapäätä vasten kiemurteleva pieni poika tuoksuu vauvalta, äidinmaidolta ja rakkaudelta. Kun nälkä on tyydytetty ja ilmakuplat taputeltu matkoihinsa, kolmiviikkoisen syvä vauvankatse verhoutuu silmäluomien taakse ja uni ottaa vallan. 

Yousufille riittää ravinnoksi maito, vauvan vanhemmille tuotiin tuliaisiksi blogikeittiöstä lusikkaleipiä, raparperipiirasta ja kanalehtikaalipiirakkaa. Nämä rotinat tehtiin tällä kertaa gluteenittomina.

Rotinat ovat ruokalahjoja, joita perinteen mukaisesti viedään vastasyntyneen vauvan perheeseen. Rotinoiden perimmäisenä tarkoituksena on ollut helpottaa äidin toipumista ja voimistumista. 

Kauneusvirheitä koekeittiössä

Blogikeittiöstä tuli koekeittiö, kun vanhat tutut leivonnaiset tehtiin nyt nuoren perheen tuoreelle äidillekin sopiviksi. Koekeittiöhengessä kaikki ei mennyt niinkuin Strömsössä. Gluteeinittomista lusikkaleivistä tuli ensimmäisessä erässä pitsilastuja, suussa sulavia mutta ei sitä mitä oli tarkoitus. Mantelijauheen lisääminen taikinaan oli ratkaisu, jolla lusikkaleivät pitivät muotonsa uunissa. Lusikkaleipien väliin sipaistiin aprikoosihilloa.

Raparperipiiras valmistui jälkiruokapiiraan reseptiä soveltaen. Piiraasta tuli gluteeniton vaihtamalla vehnäjauhot glueteenittomaan jauhoseokseen, jauhojen määrää hieman lisäten. Alkuperäisestä reseptistä poiketen pohjataikinaan lisättiin myös vaniljasokeria. Piiraan täytteeksi mantelikiisselin alle tuli aiemmin valmistettua raparperikompottia. Kotitekoinen kompotti käyttäytyi uunissa odotetusti, kiehui ja kuohui huolestuttavasti. Tästä ei kuitenkaan ollut haittaa. Gluteeiniton versio jälkiruokapiiraasta vaatii kunnon jäähdytyksen, jos sen haluaa siirtää toiselle alustalle. Irtopohjavuoassa paistetun piiraan siirto tarjoiluastialle tai kakkupahville onnistuu hyvin jääkaappikylmänä. Paria päivää aiemmin tehty (ja syöty) koeversio oli jääkaapissa riittävän pitkään, nyt rotinaksi tehty piiras hieman kärsi siirrosta. Raparperipiiraan kauneusvirhettä korjattiin sirottelemalla tomusokeria päälle.

Kanalehtikaalipiirakan pohja tehtiin soveltaen Kaarina Roinisen reseptiä (TV-leipurin helpot kotileivonnaiset 2001). Vehnäjauhojen tilalla gluteeiniton jauhoseos ja tavallisten kaurahiutaleiden sijasta gluteeiniton kauralese. Broileripekoni, joka siis on kanaa, eikä nimestään huolimatta possua lainkaan, paistettiin pannulla lehtikaalin kanssa täytteeksi piirakkaan. Päälle muna-juusto-kerma-seos. 

Keittiöstä piti poiketa hetkeksi ompelukoneen ääreen, jotta vauvallekin saatiin tuliaisia mukaan. Piirakan paistumista vahtiessa viimeisteltiin hupsulle pehmokissalle lankaa ja neulaa käyttäen silmät, nenä ja hymyilevä suu. Aavistuksen liian kauan uunissa olleen kanalehtikaalipiirakan tummuutta vaalennettiin pienellä määrällä juustoraastetta, joka suli lämpimän piirakan päälle.

Pehmeää puhetta

Jostain se tuli, selkäytimestä tai vanhasta muistista. Kun vauva ojennettiin syliin löytyivät pehmeät liikkeet ja rauhoittavat äänteet. Sydän antoi rytmin keinuville askelille. Vaikka arabian kieli on yhtä vierasta kuin kiinan kielen murteet ja englannin puhuminen pitkälti ontuvaa, löytyi yhteinen kieli pienen Yousufin kanssa sillä hetkellä, kun syli täyttyi vauvan lämpimistä sormista, nalletossuihin puetuista varpaista ja hamuilevasta suusta. Äskettäin syntyneen lapsen kieli on kehon, kosketuksen ja luottamuksen kieli.

Kotimatkalla hymy viipyi huulilla, vauvan tuoksu posken iholla.

Kaikkea hyvää ja paljon onnea Yousufille ja koko perheelle. 

 

Linkki resepteihin kuvien alapuolella.

2 Kommentit

  1. Soile

    Parasta kotouttamista! Ihana juttu!

    Vastaa
    • Marika

      Kohtaamisia 🙂

      Vastaa

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *